hair//off

Kävin Beamhillissä hakemassa Cheap Mondayn printtimekon, kun jumituin kuolaamaan sen pienen vaaleatukkaisen myyjätytön ihania hiuksia. Lyhyt niska ja pitkä etuosa = poikamainen ja naisellinen yhtäaikaa, reilusti muotoiluvaraa.


Tukka pois! Just kun leikkasin omat pitkät hapset polkaksi, tekee mieli kyniä loputkin. Ihania pehmeitä otsaheittoja, naisellista lyhyttä niskaa ja ohutkin hius näyttää hyvältä ja pysyy kunnossa kun se ei ole liian pitkä.

Takana tietysti kaunis Karla ja kuva kertoo tuhat kertaa sanoja paremmin, miksi hiuksista on päästävä eroon. Oikealla kulmassa Tilda ja keskellä Wellan koulutuskuva, joka nyt sattuu olemaan just ja tasan se mitta johon omani pätkin, jos pätkin.

Pitäisikö, pitäisikö..

uimasille!

Mistähän mulle bikinit tai uimapuku? Lomallelähtöön on vielä useampi viikko, mutta ensi viikolla alkaa työtahti kiristyä joten en pääse enää vapaasti kirmaamaan kaupoille. Ihana vintageuikkarini viime vuodelta on auttamattomasti kokoa liian pieni "talvikiloilleni" (köh köh..), ei ole kivaa olla merimakkara merimakkarakuoressa.


Brownsilla olisi vastaus kaikkeen. Lompakko sen sijaan vastustaa. Kamalin pin-up unelma lähtis vaivaisella 315 punnalla mukaan lomalle. Ottaen huomioon, että Suomessa uintikausi kestää minuutin ja sekin yhtä paleltumavammaa, tämä ei ehkä ole se juttu, mihin haluaisin sijoittaa kuukauden vuokran.


American Apparel. Jaa-a? No, ainakin värejä löytyi. Ei inspaa raivoisasti, mutta merkki on ainakin eettinen ja eipä tämä nyt aivan mahdottomalta näytä.


H&M = vähän pläääääh.

Tuleeko kenellekään mieleen, mistä kannattaisi etsiä?

material girl

Kaapista puuttuu aivan selkeästi:

Ohut puuterinvärinen paita. Kuvassa Wangia ja silkkisenä tietysti. Koska Wangin sukatkin maksaa enemmän kun mun kuukauden vuokra, huolisin korvikkeena laventelinvärisen MTWTFSSn teepparin. Siihen riittäisi varatkin.

Gladiaattorikorkkarit/statement korot. Rakastan muutenkin tuota asua, lökäpökät ja pellavapaita löytyy jo. Bronxilla oli yllättävän mukava versio asiasta, nämä päätyy kaappiin ens palkasta!

Laatikkomainen takki. Ylemmän kuvan Westerin jakun haluaisin, MTWTFSS saa luultavasti riittää. Menis loistavasti löysän topin, pillien ja korkkareiden kanssa, eli sopisi kaikkeen, mitä kaapissa jo on.

mollo ei ymmärrä

Meillä ei ole himassa
a) tasaisia pintoja (meillä on vain sikolätti!), esim puhdas seinä tjsp
b) toimivia valoja
c) peilipintaa (ainakaan puhdasta)
d) mitään muutakaan hyödyllistä

Hölmöilen kameran kanssa. Itselaukasimessa tarkennus ei tasan toimi järkevästi. Tämä on paras lopputulos kun yrittää ottaa kuvan itsestään. Ei hyvin mene?

Päällä cheap mondayn ice wash -pillit, Dieselin telttamainen valkoinen teeppari ja H&M persikkainen aluspaita. Naamalla debiili keskittyy suoritukseen -ilme.

Miten ihmeessä te ihmiset teette tämän?? Onko teillä kaikilla yksityinen kuvaaja himassa?

meikkijumitusta

Sama naama kesät talvet, plääh..

Arkisin laiskottaa. Puhdistuksen ja kosteusvoiteen jälkeen peitän t-alueen ja mahdolliset ihon virheet ohuella meikkivoiteella, pohjustan silmäluomen ja peitän pikimustat pandasilmänalukseni Make-Up Foreverin lift concealerilla, joskus taputtelen pahimpiin lommoihin valokynää. Puuteroin luomet ja nenänpielet. Käytän paljon MACin poskipunia, jännän ei-minkään-värinen Harmony ollut käytössä jo aikoja. Sekoitan huulirasvaan pisaran huulipunaa, viime aikoina Make Up Storen Raspberryä, siinä on hitunen lämpöä marjasävyn seassa. Tässä vaiheessa myöhästyn yleensä kyydistä duuniin joten siihen se jää, jos jotenkin ihmeellisesti en ole aikataulusta jäljessä paikkailen kulmakarjova Make Up Storen Tri Browlla ja suihkuttamalla kulmakampaan hiuslakkaa jonka sitten harjaan törröttäviin kulmiin. Jos kyyti ei ole vieläkään (tapahtuu kerran vuodessa!) mennyt ohi, maalaan laiskasti silmän muotoa esiin jollain neutraalilla ruskealla, vedän Tigin pehmeällä kynällä rajauksen ripsen tyveen ja laitan ripsaria.

Viikonloppuisin oon niin jumittunut tuohon smokypandaani, että melkein hävettää. Poikaystävä varmaan luuli, että oikeasti näytän tuolta, kun ei ensimmäiseen puoleen vuoteen koskaan nähnyt mua ilman uskollisia kajaalirinkuloitani?

anna mun mennä

3 lempipaikkaani koko maailmassa:


1. Lontoo nyt kokonaisuudessaan, mutta entisestä kämpästäni kävelymatkan päässä sijaitseva Queen Maryn ruusupuutarha oli ennen ehdoton suosikkipaikkani istua teetermoksen ja kirjan kanssa. Ja juuri tämä kyseinen penkki. Tosin sen jälkeen kun ruttuinen itsensäpaljastaja (hetken luulin, että sillä oli beige sadetakki päällä.. wtf??) päätti tuolla kohtaa totaalisesti torpedoida mun lukusession, lakkasin käymästä. Yöksis?

2. Coyacanin alue Mexico Cityssä. Fridan koti! Ihanaa ruokaa! Kirkkaanvärisiä taloja! Aivan ihana paikka.

3. Norja, ja varsinkin Bergeniä ympäröivä seutu. Kun ottaa rinkan ja painuu vuonoille saa oikeasti olla omassa rauhassa.


Seuraavana unelmien matkakohteiden listalla ehdottomasti Nootka Island Brittiläisessä Kolumbiassa, Alaskasta kivenheitto etelään. Kuvassa Brooks Lagoon: läpitunkematonta erämaata, ei ihmisiä, ei teitä. Paljon valaita ja isoja puita. Täytyy tunnustaa, että mä olen tasan luontoihminen. Vaikka kaupungissa viihdynkin niin mua ei millään haittaa tulla heitetyksi umpirämeikköön kerran vuodessa. Noi maisemat laittaa elämässä asiat oikeaan arvojärjestykseen nopeasti. Istun illat Google Earthin ääressä ja tujotan kartalta paikkoja, joihin en pääse vielä pitkään aikaan..

Minne lähtisit jos taivas olisi rajana?

the coral sea

Patti Smith, rakkaat ihmiset. Tämä, jos mikään, on inspiraation lähde. Smith todistaa, ettei todellinen rock-asenne vanhene koskaan. Täydellisen epämääräiset hiukset, virheetön värimaailma ja juuri sopivasti androgyynit linjat. Tältä mä näyttäisin mielelläni sekä ensi kesän että kaikki kesät siitä eteenpäin, jos se vaan mitenkään olis mahdollista kantaa samalla tyylillä.

<3

purple suede shoes

Lisää viimeaikaisia kirpparituliaisia! Ja kuvahan kasvaa klikkaamalla.. On mukavaa, kun pienille jaloille löytyy hyvin käytettyjä kenkiä. Hinta ei satu, vanhoissa kengissä on usein loistava lesti ja oikeasti huolella tehdyt yksityiskohdat. Tässä lähinnä korkkarimatskua, enpä ole jaksanut kuvata vintagesaapashyllyä, sillä saappaat kuuluu talveen ja nythän on ihan selkeesti jo kevät? Ehheh joo. Paleltumavammoja.

Takarivissä 50-luvulta peräisin olevat nudesävyiset korkkarit. Aivan ihanat jalassah ja pidentää säärtä mukavasti. Nämä on mun kalleimmat vintagepopot, taisi maksaa jopa HUIMAT 20E? Ruutu Rouvasta peräisin.

Hassunmuotoiset liilat mokkapopot 70/80 -luvun hämäristä löytyi Kallion Ansasta. Kengännauhatkin on mokkaa.

Barratsin stilettikorkkarit edessä vasemmalla jäi käteen Glasgown reissulta, Oxfamilta muistaakseni. Olisinkohan jopa 4 puntaa pulittanut? Näissä on 10cm korko, varovasti mukulakivillä. Niissä on soma valkoinen lehti nilkassa.

Keskellä edessä petrolinväriset peeptoet. Parasta näissä oli myrkyllinen väri ja 1,5E hinta Valtterin kirpparilla.

Oikealla toiset mun mummon ikäiset kengät. Laventelinväriset korkkarit on ihanat kesällä. Löytyi Tukholman Söderin vintagepuljusta, en vain muista mistä niistä.

Harrastaako kukaan muu käytettyjä kenkiä vai onko ne maailman kauhein jalkasilsayökötys niinkuin nihkeä duunikaverini väittää?

moottoritie on kuuma

Yksi kohta kesän ostoslistasta hoidettu: gladiaattorisandaalit. Tuplana, itseasiassa. Kirpparilta tietysti, 3e/pari. Hykertelin koko matkan kotiin.


Ruskeat! Noi niitit on rakkaus ja nämä istuu todella nätisti jalassa.


Mustat. Pakollinen sävy. Nämä oli kokoa 39, mutta kiltti suutarisetä sahasi kantapäästä ja varpaasti 3 kokoa pois.

10. käskyä

Töissä sattui kouraan uusi Olivia. Lehdestä löytyi juttu, jossa muodin kanssa aktiivisemmin pelaavat nuoret naiset listasivat 10 kohtaa omasta tyylistään, joukossa esim. Paras aika vuodesta -Stella, jonka blogi oli yksi ensimmäisistä, joita itse olen seurannut..

Mun mielipidettä ei tule kukaan kotoa kyselemään, mutta netti onkin siitä hieno keksintö, että täällä me voidaan jokainen tuulettaa aivopierujamme julkisesti, eli tässä tulee omat 5 pientä sääntöäni koskien tosin kosmetiikkaa. Ja kyllä, nämä koskee tasan mua itseäni. Ei sen tarvitse toimia muilla vain siksi, että se toimii mulla.

1. Hyvät perusmeikit. Jos meikkipohja näyttää meikiltä eikä sovi 100% omaan ihonväriin, sen voi antaa vaikka kaverilleen, sillä itse sillä ei kyllä silloin tee mitään. Mä kuitenkin meikkaan töihin aina, kun joudun kasvotusten asiakkaiden kanssa tekemisiin, ja jos tiedän varmasti kaipaavani meikatessa jotain tiettyä tuotetta, niin on väärästä päästä säästöä korvata jokapäiväinen suosikki huonommalla vaihtiksella. Laadukkaampi pohja kirpaisee ostaessa, mut toisaalta hyvälaatuinen pohja kestää yleensä myös huomattavasti pidempään.

2. Tyyli on kokonaisuus. Jos muoti on parhaimmillaan taidetta, niin iho ja kroppa on sitten varmaan kanvaasi, eikä se lopputulosta auta jos pohjalle on valmiiksi kustu. Useamman tutun täydellinen hiustensävy ja vauvanpeppuiho eivät kaipaa kemiallista apua, mutta mäpäs kaipaan. Käyn kosmetologilla vähintään 4 kertaa vuodessa, kampaajalla tarvittaessa. Kun lompakko on tyhjä, apuun tulee kosmetologiopisto ja kampaamokoulut (en tosin anna opiskelijoiden tehdä muuta kuin sävyttää tyven samalla tutulla värillä, sori vaan ihmiset..). Huonokuntoisten hiusten ja finninenän kanssa mikään ei kumminkaan näytä hyvältä, eli tämä kulu menee vaatekaupan edelle.

3. Itseruskettavassa ei ole tarkoitus kylpeä. Jos iho on vaalea, ei se oikeasti ketään hämää kun maalaat itsesi oranssiksi. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää, mutta jostain syystä ilmeisesti kun naiselta lähtee värilitkumopo käsistä, oman naaman sävyä ei osaa enää oikeasti katsoa objektiivisesti. Varmaan anoreksian sukuinen minäkuvaongelma?

4. Tunne värisi. Lämmön ja kylmyyden oikea aste on tasan kaikki kaikessa hiusvärin ja poskipunan kanssa. Ja kyllä, ihon tummuusaste vaihtuu vuodenajan mukaan, mutta samanaikaisesti pohjasävy pysyy samana. Oma värikartta liukuu inasen lämpimämpään kun iho alkaa ruskettua, kesä ja talvimeikit on siis todella hyvä pitää erillään.

5. Dragmeikki vanhentaa. Jos olet Paula Koivuniemi, sitä maalia voi käyttää vapaasti, muuten vähempi saattaa olla enemmän. Jos tekee mieli meikata tunnin ajan ennen baaria, voisi keskittyä huolelliseen levitykseen, tarkkaan valittuihin yksityiskohtiin ja sävyihin eli ei se määrä vaan laatu.