Iltaisin kaipaan sitten kevättä. Haluan pitää vaatteita, joissa juokseminen ei ole koominen kevennys, joissa kädet saavat happea, joissa mahtuu sisään tavallisesta oviaukosta. Tahdon peep-toe kenkiä, silkkihelmoja, paljaita käsiä! Paljetteja kaikkeen!!
Kauhea ajatus iski tajuntaani: nämä on 7kk kuvaukset, olen naimisissa työn kanssa ensi syksyyn asti, kuvauspäivä on aamusta iltaan. Kannattaako edes ostaa mukavia kesävaatteita, kun ei niissä sitten voi töihin mennä? Niiden päälle kaatuu maalia ja joudun makaamaan ojassa demoamassa ruumiin paikkaa. Mekon helma syttyy tuleen ja korkkareissa ei voi roudata.
Tästä tulee hyvin, hyvin käytännöllinen pukeutumisjakso mun elämässä. Huokaus.
