Ne itsestäänselvät pastellivärit tulevat takaisin jossain muodossa tasan joka kevät, samoin kuin kukkakuviot ja ohuet materiaalit. Tämä tuottaa yhtä varmasti mulle päänvaivaa joka kevät. Kaupoista ei puoleen vuoteen tahdo löytää mitään päällepantantavaa. On olemassa muoti-ilmiöitä joihin ei kertakaikkiaan voi lähteä itse mukaan. Useammalla catwalkilla näkyi vaatteita jotka laittaisin mielelläni päälle heti sinä aamuna kun herään pitkänä, hoikkana ja vaaleana. Sensijaan jos mä itse vedän päälleni valkoisen sifonkiunelman volangeilla, joku kaivaa takuulla harppuunan esille. Liian tiukat pukeutumissäännöt ovat tylsiä, mutta rajansa kaikella. Viileänvaaleat värit saavat mun ihoni näyttämään likaisenkelmeältä ja valkoisesta tulee Moby Dick -välähdyksiä..
Tosin tänä vuonna epäilen, että päädyn venyttämään rajojani. Beigen, helmenharmaan, hennon lohenpunaisen ja luonnonvalkoisten välimaastosta on pakko löytyä jotain mullekin sopivaa, jossei muuten niin sitten vaikka yhdistettynä uskolliseen grafiitinharmaaseen ta kulutettuun mustaan. Philim Lim3.1 s/s oli taas kerran suuresti mieleen. Taidan ruveta etsimään vaaleampia sävyjä omaan käyttöön sieltä kartan puuterimaisemmasta päästä, hyvällä tuurilla jonnekin päin sitä asua (mahdollisimman kauas kasvoista!!) saisi ujutettua varovasti niitä rehellisiä pastellejakin.
1 kommentti:
Täytyy sanoa, etten mäkään suoranaisesti riemusta kilju tämän jokakeväisen pastellivillityksen alla. Kun pukeutuu lähes yksinomaan mustaan ja harmaan eri sävyihin, ei vaatekaupoissa paljoa hymyilytä.
Löysin blogisi tänään, vaikuttaa mielenkiintoiselta!
Lähetä kommentti