Rag & Bonen kevät. Pre-fall 2009 jonka näin ennen tätä toimi ainakin mulla sen verran hyvin, ettei siitä helposti olisi enää voitu panna paremmaksi. Eikä sitten pantukaan. Samanaikaisesti sekä rakastin, että inhosin noita mod/rudie vaikutteita. Kyseessä on aina ollut mulle mieluinen katutyyli, mutta sitähän se nimenomaan on: valmista, olemassaolevaa katutyyliä. Tottakai high-end ottaa vaikutteita alakulttuurista ja toisinpäin, tässä ei vaan nyt mitään mullistavaa lisätty jo valmiiksi tuhat kertaa pureksittuun lookkiin. Vähän niin kuin coveroisi kappaleen nuotilleen. Ei erityisen "luovaa" touhua. Lavalla näkyi paljon sellaista, minkä toki mielelläni ottaisin itsekin kaappiini (tai mistä jokin versio on sinne kaappiin päätynyt jo aikoja sitten), mutta jotenkin potku jäi puuttumaan.
Pre-fallin kanssa on jo aivan eri fiilis. Tässä on otettu jotain, mikä on kenties tehty jo miljoona kertaa aiemmin tänä vuonna, ja silti onnistuttu lisäämään siihen se jokin, mikä saa kuvan näyttämään tuoreelta ja kädet kaivelemaan Visa-korttia laukusta. Tämä mulle heti kiitos!
Nykyään heitän niskaani tasan sen mikä aamulla hyvältä tuntuu, paljoa piittaamatta alakulttuurisekasopasta. Ska/mod -meiningit herättävät kuitenkin yhä positiivisen pörheitä tuntemuksia. Kyseessä on kuitenkin klassikkolookki. Duunariestetiikassa yhdistyy monet sellaiset tekijät joita ehdottomasti arvostan omissakin vaatteissani: laatu, kestävyys, ajattomuus, käytännöllisyys. Kuulostaa kuivalta, mutta rudie/oi/mod/ska -tyyli on kestänyt aikaa ihan sellaisenaan niin loistavasti, juuri näistä syistä. Eli ensi kerralla kun tekee mieli työntää ruutupaita farkkuihin, taidan kaivaa esiin kuitenkin niitä luotettavia Shermaneita ja Perryjä, R&Bn sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti