Kun epätoivolla silittelee ainoata kuppaista kauluspaitaansa (ne muotigurut jotka väittävät, että jokaisella ihmisellä pitää olla hyvä valkoinen kauluspaita eivät tarkoittaneet jokaisella ihmisellä mua), tulee pakostakin mieleen, että näyttäisin kiitos mielelläni Stella McCartneyltä kiitos. Tai jos pääsisi edes käsiksi Stellan vaatekaappiin. Tykkään Stellan arkityylistä nimenomaan sen arkisuuden takia. Ainakaan mä en tahdo aivan jokaikinen päivä töihin matkalla kokea maailmanlopun kriisiä vaatekaapilla. Ne hetken voi mun puolesta jättää viikonloppuihin. Olisi mukava omistaa muutama pari hyviä ja aina toimivia perusvaatteita niitä päiviä varten, kun ei tahdo temppuilla hyvän maun rajoilla.
Näinä hetkinä huomaa aina, että vaatekaapissa on pääsääntöisesti kahdenlaista materiaalia: omituisuuksia, joilla ei pääse töihin muualle kuin karnevaalikauppaan tai S&M-luolan sihteeriksi tai sitten niitä mielenhäiriössä ostettuja melkein hitti -tuotteita. Ikävä kyllä koska en ole 14-vuotias suomenruotsalainen mallityttö, H&M -polyesteribleiseri ei tuo mun päälläni toivottua tulosta. Hyvin leikattu takki on sijoitus, joka kannattaa tehdä siinä vaiheessa kun vartalosta löytyy muitakin muotoja kuin kaksi luista hartiaa nahan alla. Kaikkea ei vaan voi saada halvalla ja kunnon leikkaus ja materiaalit kuuluu nimenomaan tähän kategoriaan.
Vaatekaappihavainnosta innostuneena siivosin koko kaapin ja laitoin kiltisti sivuun kaikki ne vaatteet, joissa näyttäisin mahtavalta jos olisin Kate Moss. Tavaraa kertyi 3 Ikeakassia ja nyt vaatekaappi on tyhjää täynnä. Kummallinen tunne. Kirpputorireissu edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti