Jokaisella naisella on jokin kaamea kampaajamuisto vuosien varrella, suurimmalla osalla naisista useampia. Ikinä en unohda esim sitä kertaa kun Helsingin nimeämättä jäävä ultracoolin kampaamon suurinpiirtein nerona palvottu kampaaja leikkasi mulle Black Adder -henkisen pottatukan (joka siis varmasti toimii jollakulla, mutta eipä vaan mun jättiotsani kanssa!) jossa näytin ihan oliivi-ihoiselta pikkupossulta kun pyysin tasoittamaan latvat.. Ja laskutti episodista noin 100E vielä sen jälkeenkin kun olin protestoinut äänekkäästi. Kampaaja totesi, että sen mielestä kampaus oli "pirteä". Mulla oli jalassa gladiaattoribootsit, megapillit nahkahousut ja vintage bändipaita, näytinköhän mä siltä, että mä kaipasin jotain "pirteää"..?
Tältähän me kaikki "haluttaisiin" näyttää. Ja tältä lähes kukaan meistä ei näytä.
Tältä me suomalaiset ja ns perustallaajat sitten yleensä näytetään kotivärjätyssä pitkässä hiuksessa jota ei saa leikata. Sävy on ohut ja halpa, latvat palaneet.
Useilla meistä on (ONNEKSI!) parempaakin tekemistä kuin istua peilin edessä tutkimassa karvan kasvua kaikki päivät. Oman ulkomuotonsa näkee kuitenkin lähes aina liian läheltä. Huonot kampaajakokemukset johtuvat yleensä huonoista kampaajista, tai siitä ettei kehtaa vaatia haluamaansa tarpeeksi äänekkäästi. Rehellisesti sanoen lähes kaikki meistä kaipaavat joskus edes ammattiapua. Jos kys ammattilainen alkaa huokailla ja ehdottaa kaljua, sitä voi mun mielestä kolauttaa föönillä leukaan.
Suomalainen hius on lasimainen ja hento. Kotivärjäyksestä jää herkästi vuosien jälkeen käsiin eritasoisia ja sävyisiä kerrostumia, henkilökohtaisena suosikkinani se "tummanruskea" kestosävy joka haalistuu aina kärähtäneeseen oranssiin. Kestoväriä kun ei todellisuudessa ole olemassakaan. Värin vetyperoksidi (ja kyllä, tummat sävytkin sisältävät tätä) vaalentaa hiusten omaa sävyä pigmentin alla, kun ruskea pigmentti kuluu pois tulos on aina likaisen punertava. Visiitti kampaajalle ja sävyn taittaminen ja tasoitus kevytsävyllä korjaisivat ongelman nopeasti, sen sijaan kotivärjäri yleensä sammuttaa tulta tulella ja laittaa päälle uuden kerroksen samaa purkkiväriä. Kun se kuollut hius haaroittuu, sitä ei saa enää millään L'Oreal Ihan-oikeasti-tämä-on-ihmetuote 5,99E mössöillä liimattua ehjäksi. Niin se vain toimii, että silloin tällöin pitää uhrata sentti jotta ne pörheät laineet eivät olisi korppuisia laineita.
Kun sitten onnistut löytämään kampaajan, joka puhuu samaa kieltä ja on valmis tekemään töitä jotta sä näyttäisit paremmalta, siitä kampaajasta kannattaa pitää kiinni. Esim värjäys ei kuitenkaan ole jotain, mikä onnistuu aivan saumatta ensimmäisellä kerralla, meillä kaikilla kun on usein hiuksessa alla ties mitä kaupan sävytteitä, vetyperoksidia, käsittelyjä ja jossain siellä alla vielä oma pohjasävykin joka saattaa olla aivan hukassa tässä vaiheessa. Kampaajallekin voi joskus antaa toisen yrityksen?
Mä olen onnekseni löytänyt mulle itselleni sopivan kampaajan. Se ei yritä tehdä musta barbieta tai muuten pilata päivääni, vaan kuuntelee ajatukseni, antaa sitten oman mielipiteensä rohkeasti ja sitten juodaan kahvia ja jankataan kunnes löydetään yhteisymmärrys. Noin sen pitäisi mennä.
Jakakaahan ihmiset kampaamokokemuksianne?
2 kommenttia:
hitto vie tuo on totta! kaikkihan haluavat julkkistukan, tietäisivätpä vaan kuinka monta tuppoa siellä on irtotukkaa alla ja kuinka hulppeat palkat julkkisten personel-tukanvääntäjillä on.
ps, kirjoitat hirmu hyvin. :)
Yhdyn Anonyymiin! Hyvin kirjoitettu teksti muuten, nyt tässä voisin paljastaa yhden "kampaamokauhukokemukseni" kun lomaillessa Tampereella päätin ottaa permanentin ja sitä laittanut kampaaja sitten vain totesi "En mä kyllä tiedä paljon tähän tätä ainetta pitäisi laittaa, joten laitetaanpa kaikista vahvinta" Ja seuraavalla viikolla ( 4 pv oton jälkeen kävin suihkussa pesemässä hiukset) permanentistä ei ollut jälkeäkään ja hiukseni olivat kuolleet, ja se näkyy edelleen vaikka suurinpiirtein kaikki leikattiin pois.Eli ei me kotivärjäävät olla välttämättä yhtään sen huonompia kuin alan ammattilaiset.. Ehkä :-)
Lähetä kommentti