Viisi biisiä omilta musiikillisilta juurilta, randomisti ja ilman mitään kummempaa järjestystä. Tätä mä kuuntelin joskus silloin kultaisella 90-luvulla ja siitä eteenpäin.
Led Zeppelin. Vanhemmilla oli mainio LP -kokoelma. Mulle tuli äidinmaitona Black Sabbathia, Zeppeliniä, The Whota, Doorsia ja Uriah Heapia. Ei voi kuin kiittää länsimaisen rockin kulmakivistä.
Tom Waits. Tässä on mies jolle meinasin säästää itseni kun olin 14, enough said. Jos jokaisella on jokin suuri henkinen ihastus niin tässä on omani. Toi ääni on pelkkää puhdasta tunnetta. Kukahan noita kaameita youtube -taustavideoita muuten tehtailee..?
The Smiths. Kaverini pilkkaa mua kun kuuntelen kitisevää Morrisseyta. En aio muuttaa tapojani. Se kitisee ihanasti.
The Specials. Tätä kuunnellessa ei voi kun ottaa rennosti.
New Model Army. Mun pitkä punk kausi ei toivottavasti lopu koskaan, sieltä kevyemmästä päästä 80-luvulta mainiota folkpop -henkistä paatosta ja tosiasiahan on, ettei bändin viesti ole vanhentunut mihinkään. Kts autenttinen look! Mieletön livebändi yhäkin, muuten.
Ok. Uusin biisikin listalta on peräsin parinkymmenen vuoden takaa. Onkohan mussa jotain vikaa?
Suositelkaa jotain tuoreempaa ennenkuin musta tulee fasistinen LPdiggarimummo joka jeesustelee levymessuilla mint condition originaaliprinttikokoelmistaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti