Keskiverrosti naiselle kuuluu "pakollisena" 3 prinsessapäivää elämässä: ylppärit, wanhojen tanssit ja häät, joista osa meistä tekee tuon viimeisen sitten useampaan otteeseen.Wanhojen tansseihin menin 2cm Annie Lennox -pulitukassa ja saketissa. Ylppäreitäni en juhlinut ollenkaan, olin Euroopankiertueella, ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa. Ammattiin valmistuttuani ensimmäistä kertaa jaksoin sentään keittää äipän kanssa kakkukahvit, farkuissa ja teepparissa tottakai. Edes ne parit omat ensi-illat jotka on tulleet vastaan ei ole saaneet mua mekkoon ja korkkareihin. Eli on vähiin jääneet toistaiseksi mun tähtihetkeni. No, kun naimisiin menen niin otan sitten kerralla takaisin! Rupean hysteeriseksi kauhumorsiamiseksi, 2000 vierasta ja 10 metrinen laahus.
Juuei. Mies kuitenkin haluaa isot häät, outoa kyllä. Kummallakaan ei onneksi ole kiire mihinkään (vaikka mulle mekko ja kampaus kelpaisi jo nyt, mut sen takia ei kai tartte naimisiin mennä?), ensi kesänä ei kuitenkaan ehditä kun mulla on töitä, mies on rundilla ja kaikki rahatkin meni lomaan joka siis vietetään ensi kuussa.
Ajatusleikkiä saa harrastaa. Mulla ehtii mieli kuitenkin muuttua tuhat kertaa ennen h-hetkeä, mutta toistaiseksi ajatuksena olisi ostaa omaksi jotain ihanaa sen sijaan, että vuokraamosta lainaa kermakakun. Oon muutenkin allerginen prinsessamekoille. Väri olisi kuitenkin valkoinen tai ainakin vaalea, suurin osa tutuista on mennyt naimisiin mustissa. Itse kaipaisin jotain perinteistäkin siihen pukuun.
Pitkä on perinteinen. Perinteisesti oon luistanut kaikista perinteistä, mutta nyt olisi hyvä tilaisuus järkyttää tuttuja ja pukeutua valkoiseen musliiniin. Rakastan tuota Ferrettiä.
Jos haluaisi olla taas kerran käytännöllinen, ottaisi lyhyen cocktailmekon, jolle voi tulla jotain käyttöä vielä joskus hamaassa tulevaisuudessakin. Pois nyt liika käytännöllisyys, ettei tule juhlittua tätäkin tapausta verkkareissa. Taidan sitten kallistua noiden pitkien puoleen, minaria voi pitää koko loppuelämänsä. Jossain muualla siis.
Ehdoton kampaus! Pataan sitä kampaajaa joka yrittää ehdottaa korkkiruuvikakkaroita kasvojen viereen. Jos mekko on satiininen ja valkea niin jotain rentoahan kokonaisuudessa on pakko olla. Ei ole kiva näyttää Miss Suomi ehdokkaalta?
Olenko mä ainoa, joka ei tahdo vetäistä häissään päälle krinoliinia?
5 kommenttia:
Et ole ainoa, mulla on samansuuntaisia ajatuksia tulevan häämekkoni suhteen. Haluaisin myös mekkoni olevan jollain tapaa perinteinen, mutta varsinaiset morsiusmekot ei kuitenkaan iske yhtään. Olen katsellut samantyyppistä pitkää mekkomallia kuin kuvan vasemman puoleinen ja siinä voisi olla vaikka antiikin Kreikan fiilistä.
Laittamasi hiuskuva on kaunis. Itse tosin haluaisin, että hiukset olisivat enemmän auki, niissä voisi olla vaikka muutamia pienehköjä lettejä siellä täällä. Ehdottomasti ei kuitenkaan liian laitetun näköistä, ennemmin luonnollista hieman sotkuista keijukaislookkia.
Sormusasia on myös mietityttänyt. Haluaisin rouhean ja ajattoman sormuksen, ainakin tällä hetkellä. Mutta mieli voi vielä muutttua ja itseni tuntien muuttuukin :)
suhmura: mun sormus on tasan putkenpätkä. En käytä kultaa, joten otettiin mieheni kanssa samanlaiset tasapaksut, koristelemattomat metallirinkulat. Sormus on vanhennut kauniisti, naarmut ja lommot tekevät tasaisesta leveästä hopeapinnasta mielenkiintoisen.
Kihlasormus on siinä, varsinainen hääsormus yhä hukassa. Ajattelin etsiä vintage -osastolta..
Heh, tuo All Saintsin silkkitoppi on kyllä nimenomaan ihana ;) Se pääsi heti koeajollekin viime lauantain ystävänpäivämenoihin. Huomasin muuten, että sinne oli tullut nyt myyntiin toinen ihan samanlainen, eri kuvioilla vaan!
Tähän postaukseen voisin sanoa, että vaikkei häät vielä itselle kovin ajankohtaset olekaan, niin mielessä on jo pitkään ollut joku yksinkertaisen tyylikäs pitkä mekko ja luonnollinen tukka. Ehdoton ei siis täältäkin kermakakkumekoille ja missi-lookille!
Hyvä sormusidea! Mitä metallia ne on?
Mietin vain, kun jotkut metallit alkaa vihertää ja vihkisormuksen haluaisin olevan helposta pitkäikäisestä materiaalista valmistettu.
Mä en oo vuosiin käyttänyt mitään sormuksia ja olenkin ajatellut, että en taida haluta kihlasormusta lainkaan. Pelkkä vihkisormus varmaankin riittää. (olen siis kihloissa, mutta ulkoista symbolia sille ei ole tullut hoidettua)
suhmura: ihan pelkkää sterling hopeaa. Valkokultaisina etsittiin alunperin, mutta sopivan kulmikasta ja jämäkkää mallia ei oikein löytynyt mistään. Hopea on pehmeetä ja aika on patinoinut hauskasti.
Lähetä kommentti