Siispä kun löysin Maailman Parhaan Perustunikan Helsinki10:stä viime kesänä, olisi pitänyt kiltisti viedä pullot, kerätä jokainen kolikko sängyn alta ja ostaa se peruspaita, pari kymppiä hintaa sinne tai tänne. Acnen Babe oli lemppari siniharmaa, pehmeä, istuva ja juuri sopivan mallinen. Koska minulla oli menossa jonkinlainen sekopäinen askeesikausi (mitä hittoa sitten tein taas Helsinki10ssä?? masokismia!), jätin mekko/paidan hyllylle. Seuraavalla viikolla kaduin heti: aina ulos lähtiessä olisi tehnyt mieli vetää päälle juuri se vaate, gladiaattorisandaalien ja pehmeän ison neuletakin kanssa. Kun pääsin takaisin Eerikinkadulle noutamaan uutta rakkauttani, joku muu oli ovelasti ehtinyt vetää välistä. Ja niinhän se menee ettei samaa paitaa tietenkään löytynyt enää mistään. Pariin otteeseen meinasin jopa hatkahtaa eri versioon tai sävyyn samasta tuotteesta, mutta minkäs teet kun se luumu oli liian lämmin ja harmaa liian hailakka..
6kk myöhemmin, tänä aamuna kävin ensimmäistä kertaa Sellossa. Olin noutamassa käytettyä automaattista kosteudensäätäjää terraariooni. Olin aikaisessa ja maleksin Carlingsin ohi; kaupan perältä viimeisestä hyllystä löytyi Babe kahdessa eri sävyssä joista toinen juuri se kaipaamani tumma siniharmaa. Hetken vetosin järkeen ja huonoon rahatilanteeseen mutta rakkaus voittaa kaiken. Loppukuussa syödään sitten taas pizzapaikan mainospaperia, mutta ehkä se on sen arvoista..? Toivottavasti. Myyjällä oli vähän hämmentynyt ilme kun silmät lasittuneina puristin mekkoa tiskillä. Voisi harkita täyttä kotiarestia loppukuuksi etten enää "löydä mitään kauan etsimääni" kuten niitä käytettyjä prätkäbootseja ja pilaa samalla ensi kuunkin budjettia.
