liian monta kynttilää

Täytän sunnuntaina 27. Varsinaista juhlintaa pitänee harrastaa lauantaina, muru osti mulle keikkaliput ja tarkoituksena olisi vetää oikein pitkän kaavan kautta kun viimeiset 5 vuotta en ole kertaakaan viettänyt synttäreitä. Ruokaa, raivoisaa tälläytymistä, paljon tuttuja, reilusti olusta ja ehdottomasti jatkoille eikä mitään kauneusunia tai muuta nihkeää.

Mä olen surkea "juhlapukeutuja". Vaihtoehtoina on joko että yritän liikaa, hermoilen, vedän ihan överiksi ja tunnen itseni vaivaantuneeksi koko illan kun istun jossain punkkareiden grillibileissä silkkimekossa tai sitten ilmestyminen paikalle niissä perus pillifarkuissa ja harmaassa t-paidassani.
Help?



1. Surface to Airin silkkimekko, Acnen minnihiirikorkkarit. Mekko istuu nätisti ja koska sain sen mieheltäni, se alkaa olla se ykkösvaihtis, muttamutta.. Umh, mekko ja korkkarit?

2. Cheap mondayn jääpestyt pillit, Junk Foodin Blondie -paita, Chloen Betty, Acnen korkkarit ja 278kg rannekoruja. Aika perus. Liiankin perus.

3. Se mukavanlötkö vaihtis, tulee vähän äitiysvaatteet mieleen? Wet look legginsit, MTWTFSS hole wrinkle tee, uudenkiiltävät Doc Martensenit ja ihananpehmeä Rodebjerin puuvillahuivi. No, eipä ainakaan tulisi jalat kipeiksi? Jep, alan tulla tosiaan vanhaksi.

Mitä päälle??

heko heko

Vaihtoehtona kaikenlaiselle pinkkeilylle ja muulle vallitsevalle keväthorinalle: tässä on Pertsa-Make. Löysin ikivanhan töräyksen CD-tornin uumenista. Nassumaalin alla on siis parikymppinen, hehkeä neiti. Koulussa ollessa jaksoi vielä väkertää näitä, vuosien varrella oon oppinut paljon ja vaikka oma vanha kädenjälki nyt vähän naurattaa niin Pertsa on yhä ostarin kingi!

myttypää

Koulussa aikanaan innostuttiin tekemään näitä täytettyjä nutturoita jokaiseen mahdolliseen kohtaan päätä ja aina silloin tällöin toi maailman nopein kampaus tulee vastaan jollain catwalkilla. En ole ihan kehdannut painua baariin rulla noin keskellä päälakea, korvan takana on ollut toistaiseksi lähin paikka. Nämä on kuitenkin nopeita ja helppoja ja onnistuu melko lyhyestäkin hiuksesta.



1. Tee hiusrotta eli valkki. Kaupasta löytyy valmiina, parhaat ja pehmeimmät saa kuitenkin täyttämällä hiusverkon joko oman hiuksen värisellä aitohiuksella tai ns kreppikuidulla jota saa esim etnisistä kaupoista noin 5-7E/puntti. Täytät vain verkosta sopivan kokoisen mytyn tupeeratulla karvalla ja ompelet ovaalin muotoiseksi ja umpeen.

2. Hiukset tiukasti poninhännälle haluamaasi kohtaan, kuvassahan toi pohja on tasan keskellä otsaa. Jos pelkäät, että ponkkarinauha vilkkuu, tupeeraa pieni osio omaa hiusta ja kieritä ponkkarin ympärille, kiinnitä hiusneuloilla.

3. Nappaa valkki kouraan ja iske omien hiustesi latvan kohdalle. Ala kierittää niinkuin kiinnittäisit valtavaa papiljottia, hiuksen päät sisäänpäin. Sileä pinta on hankalampi saada kuin karkea; itse yleensä tupeeraan ponkkarista tulevan hiuksen pohjan, otin päällimmäisen osion ja silotan kammalla ja hiuslakalla peilikirkkaaksi ennenkuin alan rullata. Takkutukkaversio on tosi nopea, tupeeraat hiukset vain isoissa osioissa, kaivat pari suortuvaa irralleen nipusta ja rullaat.

4. Neulaa mytty tasaisesti hengettömillä pinneillä kiinni muutaman sentin väliltä rullan alta niin, että neulat jäävät alle peittoon. Tässä vaiheessa muotoa on helppo vielä murjoa mieleiseksi.

Tehtiin tuosta burleskia harrastavalle kaverille versio jossa rulla tuli vinosti ohimolle ja neulattiin hattuverkkoa ja muutama irto orkidea hiuksiin. Instant pillerihattu.

terkkui äipälle!

Oman naaman esitteleminen julkisesti tuntuu hiukan omituiselta, jopa näin pienelle yleisölle, mutta tässä se nyt sitten (tavallaan) tulee.



Jenni aka Suzy9mm otti mulle joulun alla muutaman kuvan ihan työkäyttöön ja napsaisi samassa tämän "joulukortin" musta omaan käyttöönsä. Ja sehän on.. mustaa. Ja glitteriä. Ja melkoinen sotamaali. Eli aloitan tämän oman naaman viljelyn tällätavoin kevyesti, mua kun ei meinaa tunnistaa tuolta alta, en ole siviilissä aikoihin jaksanut käyttää puuteria kummempaa ja en oikein tunne oloa kotoisaksi kun on sekä silmät että huulet tummaa yhtäaikaa. Oh well. Siinä olen. Myöhäiset joulutervehdykset?

suo, kuokka ja jussi

Viime viikolla heräsin karmeaan totuuteen: olen lihonnut 12 kiloa, meikkasin viimeksi töihin yli kuukausi sitten, pomoni epäili ettei piponi alla ole päälakea ollenkaan ja olin viimeksi selvänä koko viikon.. um.. viime kesänä? Koko juttu alkoi viattomasti pehmeästä neulemyssystä joka sattui sopimaan lemppari Acnen silkkiseen t-paitaani; ensimmäisen kuukauden olin vaivattoman grunge chich, ei tarvinnut hiuksiakaan juuri laittaa. Myssyn jälkeen mopo karkasi käsistä. Myssy ja pakolliset muoviset imagolasini kehystävät kasvoja ihan tarpeeksi. Ensin katosi luomiväri ja ripsari, sitten koko meikkipohja. Nyt en ole käynyt kampaajalla lähes 3 kuukauteen, syön pastaa, lipittelen Red Stripea ja katson kotona Johnny Waters -leffoja.

Olen ex-high-maintenance tyttö. Oli aika jolloin en olisi lähtenyt tyytyväisenä ulos talosta meikittä, silmälasit päässä ja risoissa farkuissa. Se aika on mennyttä. Huomasin juuri että vaatekaapista löytyy enää t-paitoja, papparaisneuleita, boyfriend -farkkuja ja nahkatakki. Viime viikolla noin 6-vuotias poika sanoi minua bussissa sedäksi.

Tämä tilanne korjataan nyt. Tavoite olisi mennä päivänvalossa taas läpi naisesta sekä tiputtaa vaikka 10 ylimääräisistä kiloistani. Siinä sivussa meinasin blogittaa omaa työtä laiskasti sivuavista aiheista; kosmetiikka, kampaamotuotteet, muoti.. Blogspot on vielä uusi tuttavuus, eiköhän se tästä.