meet me out for coffee, where we'll talk about it all

Yritän ilmeisesti jatkuvasti pukeutua asiallisesti töihin, vaikka ne kaikki tietävät tasan miltä oikeasti näytän.
takki & wifebeater FilippaK
farkut DIY
bootsit kirpparilta

to be your only shiny thing

Mä olen itse hirveän huono käyttämään koruja, mutta Digby&Ionassa on jotain. Silmä osui ensin
Amelie webshopissa tuohon kompassikaulakoruun, Lost Love Compassiin. Toimiikohan se oikeasti? Kompassi joka osoittaa aina Pasilaan.
Köysisormus menee potentiaalisten kihlasormusten listaan, joka varmaan on siis noin 20km pitkä siinä vaiheessa kun 48-vuotiaana tajuan, ettei asia ole vieläkään ajankohtainen.

tänään mä <3 itella (harvinaista kyllä)

eBaylla on kiva leikkiä, posti tuo lahjoja kotiin jokaikinen päivä! Ihan niinkuin joulu, paitsi että nyt saa sen mitä toivoi!


Ksubin puuvillaneule on paksu ja pehmoinen ja suojaa universumin tuskilta. Tänään on urpon helppo hymyillä. Nyt kuvauslainoja palauttamaan kaupungille.

pulmailua vaatekaapilla

Tärkeä työhaastis huomena; olen jo alkanut kaivata vakituisempia työaikoja skitson vuoden jälkeen ja sen lisäksi tämä on vielä talo, johon olen aina halunnut töihin. Siis siitä asti, kun mulle noin 7-vuotiaana selvisi, ettei tulevaisuuden haaveammattini "inkkari" olekaan varsinaisesti mikään ammatti.


Kun epätoivolla silittelee ainoata kuppaista kauluspaitaansa (ne muotigurut jotka väittävät, että jokaisella ihmisellä pitää olla hyvä valkoinen kauluspaita eivät tarkoittaneet jokaisella ihmisellä mua), tulee pakostakin mieleen, että näyttäisin kiitos mielelläni Stella McCartneyltä kiitos. Tai jos pääsisi edes käsiksi Stellan vaatekaappiin. Tykkään Stellan arkityylistä nimenomaan sen arkisuuden takia. Ainakaan mä en tahdo aivan jokaikinen päivä töihin matkalla kokea maailmanlopun kriisiä vaatekaapilla. Ne hetken voi mun puolesta jättää viikonloppuihin. Olisi mukava omistaa muutama pari hyviä ja aina toimivia perusvaatteita niitä päiviä varten, kun ei tahdo temppuilla hyvän maun rajoilla.

Näinä hetkinä huomaa aina, että vaatekaapissa on pääsääntöisesti kahdenlaista materiaalia: omituisuuksia, joilla ei pääse töihin muualle kuin karnevaalikauppaan tai S&M-luolan sihteeriksi tai sitten niitä mielenhäiriössä ostettuja melkein hitti -tuotteita. Ikävä kyllä koska en ole 14-vuotias suomenruotsalainen mallityttö, H&M -polyesteribleiseri ei tuo mun päälläni toivottua tulosta. Hyvin leikattu takki on sijoitus, joka kannattaa tehdä siinä vaiheessa kun vartalosta löytyy muitakin muotoja kuin kaksi luista hartiaa nahan alla. Kaikkea ei vaan voi saada halvalla ja kunnon leikkaus ja materiaalit kuuluu nimenomaan tähän kategoriaan.

Vaatekaappihavainnosta innostuneena siivosin koko kaapin ja laitoin kiltisti sivuun kaikki ne vaatteet, joissa näyttäisin mahtavalta jos olisin Kate Moss. Tavaraa kertyi 3 Ikeakassia ja nyt vaatekaappi on tyhjää täynnä. Kummallinen tunne. Kirpputorireissu edessä.

halloween horror cabaret

Mulla oli kaikenlaisia ideoita naamiaispuvusta Halloween Horror Cabarehen, ja luonnollisesti ei varaa eikä aikaa toteuttaa niistä ainoatakaan. Edellisenä iltana hädissäni sitten tein pikku hatun pariksi ainoalle 50's mekolleni ja puolikaljulle peruukinrämälle. Pikku pipa peittää suht näpsäkästi pahimmat aukot pertsassa.


Lähtökohdat: ei hyvä. Tässä peruukki pahvitukilla, sormikiharat pidin yön yli.




Valmis fröökynä.
Meikki on ihana, ihana asia. Pohjana MuFen numero 20 (hyvä kermanvaalea), rajaukset MACin grease stick ja paint pot blacktrack skarppaukseen, sisänurkassa MuFen puhtaanvalkea kajal ja valkea mattaluomiväri. Huulipuna MACin matte Russian Red, tosin kuvaan mennessä ehdin jo syödä punasta 80%. Russian red on kiva viileähkö puhtaanpunainen. Oikeastaanhan sävyn pitäisi olla oranssiin taitettu, mutta loputkin puvusta on niin historiallisesti metikössä, että otin vapauden skipata oranssin huulipunan. Oranssi on ihana mattana ja vielä niin megatrendikäskin, mutta minkäs teet kun se ei oikein toimi mun iholla.