once i wanted to be the greatest

Ylikasvanut otsis -obsessio ottaa vallan Cat Poweria kuunnellessa.


Jos vaatteet tekevät popparin, otsatukka tekee sitten varmaan rokkarin? Itse pysyn pixie cutissani tiukasti, mutta tämä tulee varmasti aina olemaan se kampaus joka saa sydämen jättämään lyönnin väliin.

Huuto.netissä yhä tarjolla tarpeellista tavaraa.

peppu levenee, hiukset lyhenee

Aina vain lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Undercut -tyyppinen epäsymmetrinen töyhtö oli hauska, mutta jostain syystä mä näytän herkästi Hyryläläiseltä kampaamoamisopiskelijalta jos letti on liian graafinen tai "vaikea". Seuraavaksi sitten varmaan se millisiili.

Elämä on ollut helpompaa kun kampaaja on käyttänyt 1,9% hapetetta. Väri kestää kyllä, mutta eipä tule niin tiukkaa tyvikasvua. Sävy on kuitenkin sen verran lähellä omaa, ettei näytä mahdottomalta kun alkaa haalistua. Tämä on rakkautta.

Mun pää muuten näyttää munalta. En saa enää ees kaupasta keskaria ilman papereita. Tarkoittaako tämä että olen Benjamin Button?

rush rush

Kaiken säädön seassa otin ja tein sen, mitä on tehnyt mieli jo kauan: naksin hiukset pois! Kieltämättä kun sellasia 30cm hiustöyhtöjä alkoi tippua kampaamon lattialle iski primäärireaktio päälle ja teki mieli ampaista ylös tuolista ja pakoon. Ensishokin jälkeen tuntuu hyvältä. Letti kuivaa parissa minutissa eli pestä voi kun huvittaa, ei silloin kun ehtii. Bad hairday:t on historiaa, tämä on niin lyhykäinen, että laittamiseen menee pähkinänkokoinen vahapallo ja se on siinä.

Jepjep. Perjantaina lähtö Lontooseen. Yritän suorittaa raportointia. Asuin siellä hyvin lyhyen aikaa 8 vuotta sitten, sen jälkeen ei ole tullut käytyä kuin läpikulkumatkalla.

Onko kukaan pyörinyt Lontoossa tämän kevään aikana? Hyviä vintagekauppoja, jne suositella? Mun oma infoni on ihan keskiajalta peräisin..

cut it off!

Lisää lyhythiuksi-intoilua!

Mitähän mä tässä enää odotan? Eikös se kuitenkin kasva takaisin jos pään kyniminen osoittautuu virheliikkeeksi..?

pääasia

Samojen asioiden kimpussa yhä. Varasin ensi viikolle kampaajan (liian aikaisin aamulla, pakko käydä ennen töitä..) ja vaikka aluksi piti vain tasoittaa mun leukamittasta polkkaani, yhtäkkiä iski kamala tarve leikata hittoon puolen vuoden kasvatustyö. Kun leikkasin polkan tuossa vuodenvaihteessa, se oli tyttömäinen, muunneltava ja trendikäs. Nyt musta tuntuu, että se on kokoajan suussa, silmässä tai törröttää jotenkin oudosti.

Lyhyttä ei tarvitse laittaa kahta tuntia, föönata suoraksi tai muuten käristää raudoilla jatkuvasti. Mulla on aika tarkkaan identtinen kampaus kuin tuo oikeanpuoleinen keskiruskea polkka, värikin on sama. Periaatteessahan se on helppo, mutta mun hiuksessani on muutama väärään suuntaan pörröttävä itsepäin luonnonlaine ja yleensä iltaan mennessä hiukset on aina litassa jostain kohtaa ja kiharat jostain. Hyi.

Hölmöähän tämä on, mua vaan vähän pelottaa, että jos saksin loputkin hiukseni pois mussa ei ole enää mitään pehmeää ja naisellista jäljellä. Eihän sen sukupuoli-identiteetin pitäisi ihan karvan varassa roikkua.. Silti tuntuu, että se pitkä hius on yhä se ensimmäinen naiseuden symboli.

Lyhyt leikkaus naisilla, hot vai not?

hair//off

Kävin Beamhillissä hakemassa Cheap Mondayn printtimekon, kun jumituin kuolaamaan sen pienen vaaleatukkaisen myyjätytön ihania hiuksia. Lyhyt niska ja pitkä etuosa = poikamainen ja naisellinen yhtäaikaa, reilusti muotoiluvaraa.


Tukka pois! Just kun leikkasin omat pitkät hapset polkaksi, tekee mieli kyniä loputkin. Ihania pehmeitä otsaheittoja, naisellista lyhyttä niskaa ja ohutkin hius näyttää hyvältä ja pysyy kunnossa kun se ei ole liian pitkä.

Takana tietysti kaunis Karla ja kuva kertoo tuhat kertaa sanoja paremmin, miksi hiuksista on päästävä eroon. Oikealla kulmassa Tilda ja keskellä Wellan koulutuskuva, joka nyt sattuu olemaan just ja tasan se mitta johon omani pätkin, jos pätkin.

Pitäisikö, pitäisikö..

kuluttaja vs. kampaaja

Olen nyt törmännyt tähän kuluttaja vs. kampaaja -keskusteluun useammassa blogissa ja pakkohan asiaa on sörkkiä.

Jokaisella naisella on jokin kaamea kampaajamuisto vuosien varrella, suurimmalla osalla naisista useampia. Ikinä en unohda esim sitä kertaa kun Helsingin nimeämättä jäävä ultracoolin kampaamon suurinpiirtein nerona palvottu kampaaja leikkasi mulle Black Adder -henkisen pottatukan (joka siis varmasti toimii jollakulla, mutta eipä vaan mun jättiotsani kanssa!) jossa näytin ihan oliivi-ihoiselta pikkupossulta kun pyysin tasoittamaan latvat.. Ja laskutti episodista noin 100E vielä sen jälkeenkin kun olin protestoinut äänekkäästi. Kampaaja totesi, että sen mielestä kampaus oli "pirteä". Mulla oli jalassa gladiaattoribootsit, megapillit nahkahousut ja vintage bändipaita, näytinköhän mä siltä, että mä kaipasin jotain "pirteää"..?





Tältähän me kaikki "haluttaisiin" näyttää. Ja tältä lähes kukaan meistä ei näytä.




Tältä me suomalaiset ja ns perustallaajat sitten yleensä näytetään kotivärjätyssä pitkässä hiuksessa jota ei saa leikata. Sävy on ohut ja halpa, latvat palaneet.
Useilla meistä on (ONNEKSI!) parempaakin tekemistä kuin istua peilin edessä tutkimassa karvan kasvua kaikki päivät. Oman ulkomuotonsa näkee kuitenkin lähes aina liian läheltä. Huonot kampaajakokemukset johtuvat yleensä huonoista kampaajista, tai siitä ettei kehtaa vaatia haluamaansa tarpeeksi äänekkäästi. Rehellisesti sanoen lähes kaikki meistä kaipaavat joskus edes ammattiapua. Jos kys ammattilainen alkaa huokailla ja ehdottaa kaljua, sitä voi mun mielestä kolauttaa föönillä leukaan.

Suomalainen hius on lasimainen ja hento. Kotivärjäyksestä jää herkästi vuosien jälkeen käsiin eritasoisia ja sävyisiä kerrostumia, henkilökohtaisena suosikkinani se "tummanruskea" kestosävy joka haalistuu aina kärähtäneeseen oranssiin. Kestoväriä kun ei todellisuudessa ole olemassakaan. Värin vetyperoksidi (ja kyllä, tummat sävytkin sisältävät tätä) vaalentaa hiusten omaa sävyä pigmentin alla, kun ruskea pigmentti kuluu pois tulos on aina likaisen punertava. Visiitti kampaajalle ja sävyn taittaminen ja tasoitus kevytsävyllä korjaisivat ongelman nopeasti, sen sijaan kotivärjäri yleensä sammuttaa tulta tulella ja laittaa päälle uuden kerroksen samaa purkkiväriä. Kun se kuollut hius haaroittuu, sitä ei saa enää millään L'Oreal Ihan-oikeasti-tämä-on-ihmetuote 5,99E mössöillä liimattua ehjäksi. Niin se vain toimii, että silloin tällöin pitää uhrata sentti jotta ne pörheät laineet eivät olisi korppuisia laineita.

Kun sitten onnistut löytämään kampaajan, joka puhuu samaa kieltä ja on valmis tekemään töitä jotta sä näyttäisit paremmalta, siitä kampaajasta kannattaa pitää kiinni. Esim värjäys ei kuitenkaan ole jotain, mikä onnistuu aivan saumatta ensimmäisellä kerralla, meillä kaikilla kun on usein hiuksessa alla ties mitä kaupan sävytteitä, vetyperoksidia, käsittelyjä ja jossain siellä alla vielä oma pohjasävykin joka saattaa olla aivan hukassa tässä vaiheessa. Kampaajallekin voi joskus antaa toisen yrityksen?

Mä olen onnekseni löytänyt mulle itselleni sopivan kampaajan. Se ei yritä tehdä musta barbieta tai muuten pilata päivääni, vaan kuuntelee ajatukseni, antaa sitten oman mielipiteensä rohkeasti ja sitten juodaan kahvia ja jankataan kunnes löydetään yhteisymmärrys. Noin sen pitäisi mennä.

Jakakaahan ihmiset kampaamokokemuksianne?

myttypää

Koulussa aikanaan innostuttiin tekemään näitä täytettyjä nutturoita jokaiseen mahdolliseen kohtaan päätä ja aina silloin tällöin toi maailman nopein kampaus tulee vastaan jollain catwalkilla. En ole ihan kehdannut painua baariin rulla noin keskellä päälakea, korvan takana on ollut toistaiseksi lähin paikka. Nämä on kuitenkin nopeita ja helppoja ja onnistuu melko lyhyestäkin hiuksesta.



1. Tee hiusrotta eli valkki. Kaupasta löytyy valmiina, parhaat ja pehmeimmät saa kuitenkin täyttämällä hiusverkon joko oman hiuksen värisellä aitohiuksella tai ns kreppikuidulla jota saa esim etnisistä kaupoista noin 5-7E/puntti. Täytät vain verkosta sopivan kokoisen mytyn tupeeratulla karvalla ja ompelet ovaalin muotoiseksi ja umpeen.

2. Hiukset tiukasti poninhännälle haluamaasi kohtaan, kuvassahan toi pohja on tasan keskellä otsaa. Jos pelkäät, että ponkkarinauha vilkkuu, tupeeraa pieni osio omaa hiusta ja kieritä ponkkarin ympärille, kiinnitä hiusneuloilla.

3. Nappaa valkki kouraan ja iske omien hiustesi latvan kohdalle. Ala kierittää niinkuin kiinnittäisit valtavaa papiljottia, hiuksen päät sisäänpäin. Sileä pinta on hankalampi saada kuin karkea; itse yleensä tupeeraan ponkkarista tulevan hiuksen pohjan, otin päällimmäisen osion ja silotan kammalla ja hiuslakalla peilikirkkaaksi ennenkuin alan rullata. Takkutukkaversio on tosi nopea, tupeeraat hiukset vain isoissa osioissa, kaivat pari suortuvaa irralleen nipusta ja rullaat.

4. Neulaa mytty tasaisesti hengettömillä pinneillä kiinni muutaman sentin väliltä rullan alta niin, että neulat jäävät alle peittoon. Tässä vaiheessa muotoa on helppo vielä murjoa mieleiseksi.

Tehtiin tuosta burleskia harrastavalle kaverille versio jossa rulla tuli vinosti ohimolle ja neulattiin hattuverkkoa ja muutama irto orkidea hiuksiin. Instant pillerihattu.

alexa

Alexa Chungissa ihanaa on se, että nuo hiukset on ihan ihan oikeasti kenen tahansa saavutettavissa. Olishan sellanen takamukseen asti pitkä, hunajanvärinen ja hauiksenpaksuinen harja tietysti jokaisen unelma, mutta Alexan indiepolkka on niin ihanan .. inhimillinen?

Huomasin juuri, että oma kuukausiin-ei-ole-leikattu -takkukasani on itseasiassa salaa valahtanut aivan samaan malliin.

1. Tältähän mäkin itseasiassa aamuisin näytän kun mitään ei ole tehty. Tarkoittaako tämä nyt, että mulla on ihan virallinen lupa poistua talosta tämän näköisenä?

2. Helppo kampaus vaikka hiukset olisivat kuinka suomalaisen ohuet ja lasimaiset. Hyvä föönausneste (itse viimeaikoina käyttänyt L'Orealin TecPlita, mukavan puolimattainen lopputulos) alle, isolla pyöröharjalla reilusti volyymia föönaukseen, kevyt tupeeraus kruunulta tyveen ja se olisi siinä. Itse puristelen yleensä vielä latvoihin/osioihin vähän mattavahaa, ettei lopputulos ole liian sliipattu.

3. Vähän niinkuin mitään ei olisi tehty, osa 2. Osiksen Hairbody styler toimii tosi hyvin tämmöisiin. Se on ohut, primertyyppinen hoitava muotoilusuihke, antaa aivan inasen volyymiä ja pitoa vaihtoehtona aivan puhtaalle hiukselle. Tätä voi lämpimästi suositella keskipitkistä pitkiin hiuksiin, ihanan luonnollinen lopputulos ja hyvä pohja vaikka sekaisille laineille.

4. Lisää Hairbody styleria päähän, tai jotain vastaavaa ei-niin-tönkköä muotoilunestettä, keskikokoiset rullat ja antaa kuivua. Kun muotoilutuote ei ole liian vahva ja rulla on oikean kokoinen ei kiharasta tule mummotyylistä. Hiuksen pitäisi mennä muutaman kerran rullan ympäri: yhdellä kierroksella kiharasta tuleekin suora ja useammalla afrokäkkärä. Harjaa auki varovasti ja haro sormilla paikalleen. Tältä meinasin illalla töissä näyttää.

hiustenpidennyksistä

Oma hiukseni on silkkisen sileä, kiiltää aina, ärsyttävän luonnonlainehtiva ja hyvin, hyvin ohut. Hiustenpidennyksiin jäin koukkuun jo yli 10 vuotta sitten. Tänä aikana olen ehtinyt kokeilla jokaista mahdollista väriä, laatua ja tekniikkaa: liimalla syötettäviä aitohiusrastoja, letitettäviä wraprastoja, double-endereitä, letitettävää laserkuitua raitoina, useita erilaisia sinettejä, avopidennystä ompelutekniikalla, tupeeklipsinauhoja, teippipidennystä ja jopa 90-luvun suurinta kammotusta pikkulettejä.

Muutamia hyväksi koettuja ohjeita ja vinkkejä aitohius avopidennysten kanssa:

• hyvä kampaaja. tästä ei pääse ohi eikä ympäri: pidennys on ehdottomasti leikattava ja sävytettävä oman hiuksesi väriin. DIY keinoilla osta lähinnä omaa hiustasi oleva aitohius, mieluummin liian vaalea kuin tumma ja sävytä ns kevytsävytteellä tai jos käytössäsi on kampaaja, käytä 3% hapetetta. pidennys nappaa värin tiukemmin kuin oma hiuksesi, itse taitan yleensä pidennyksen sävyn astetta vaaleammalla samalla sävyllä. irtohiusta ei missään nimessä pidä valkaista, vastaavasti se reagoi rankemmin vetyperoksidiin kuin oma hiuksesi ja menee helposti purukumikuntoon.
  
• tarkoitus ei yleensä ole näyttää martina aitolehdeltä. järki käteen hiuksen pituutta ja määrää arpoessa: jos hiuksia on omasta takaa 3 ja nekin takaraivossa, reidenpaksuisen tekohiuksen kiinittäminen päähän on luonnottoman näköistä ja rasittaa omaa hiustasi. mitä pidempi hius, sitä vaikeampi hoitaa. hyvä ja tarpeeksi kevyt leikkaus on korvaamaton, se tekee pidennyksestäkin aidon näköisen.
  
• jos kampaajasi ei hanki hiusta sinnulle, kannattaa hieman tutustua aiheeseen ennenkuin menet tuhlaamaan. helsingissä kuluttajalle myy dimora, alan ammattilainen saa hiusta keunelta ja hair mailista. dimorassa valikoima on rajallinen, hyllystä löytyy hieman heikompilaatuinen intialainen hair razor weft. toimii kyllä, mutta ei ole se pehmein ja helppohoitoisin vaihtoehto. hinta tosin ilahduttaa: 79 eurosta ylöspäin saa puntin joka riittää mainiosta koko päähän. keunen simply natural pidennystuotteet ovat huippulaatuisia; pehmeää remyhiusta, ikinä en ole joutunut pettymään. varteenotettava vaihtoehto on myös tilaaminen ulkomailta. www.afrocare.co.uk on osoittautunut luotettavaksi, postitus on nopea. afrocaren super silky european remy on hinta-laatusuhteelta hyvä vaihtoehto; puntista jää aina yli ja vaikka rakenne on ollut vaihteleva, hinta tulee silti muutaman kympin suomalaista halpaversiota edullisemmaksi ja valikoimasta löytyy myös huippupitkää hiusta.
  
• pidennyksiin sopiva hius on intialaista. ns cuticle-correct remy hius on yhdestä päästä peräisin olevaa hiusta jossa hiuksen suomut ovat oikein päin ja hiusta ei ole kemiallisesti hiottu ja sitten silikonikuorrutettu sen tasoittamiseksi. kaikenlaista kuraa myydään remyhiuksena, "remy" merkki paketissa ei ole laadun tae jos hius näyttää jo valmiiksi merilevältä ja hintakin 39.95E. taas kerran simply natural on osoittautunut laadukkaaksi merkiksi. jos ostat hiuksen kaupasta pyydä aina saada hipelöidä hieman. karkea piikkisuora hius jossa on luonnoton kiilto ja hyvin paksu yksittäinen hius ei ole paras vaihtoehto. saman merkin sisällä saattaa löytyä pakettikohtaisia erojakin. jos sinulla on tilaisuus käydä keunella vilkaisemassa laadukasta hiusta, suosittelen. se auttaa huomaamaan ainakin sen kaikkein huonolaatuisimman hiuksen, tosin osa eroista tulee näkyviin vasta käytön myötä kun hiuksen pinnan silikonikäsittely kuluu pois.
  
• pidennyksen hoito ei ole rakettitiedettä tai kokopäiväinen työ mutta se vaatii jatkuvasti pientä vaivaa. jos et aio pitää uusia hiuksiasi hyvänä, jätä samantien koko pidennys väliin. rastoitat vain omat hiuksesi ja huoltamaton irtohius näyttää aina kuolleelta majavalta.
  
• irtohiuksen latvoja ei tarvitse shampoopestä usein: suihkun yhteydessä annan shampoovaahdon valua latvojen yli, hieroa ei missään nimessä saa. pidennysten kanssa pesuväliäkin kannattaa hieman pidentää, pidennetyissä hiuksissa pieni rasva tyvessä ei näy aivan yhtä nopeaan. omat hiukseni pesen 2, joskus 3 kertaa viikossa. selvitä hiukset pidennyksille tarkoitetulla harjalla ennen pesua sekä ennen nukkumaanmenoa, esim simply naturalilta keunesta löytyy hyvä ja edullinen pidennysharja. jos käytät paljon lakkaa, sitä helposti päätyy myös latvoihin. näissä tapauksissa hius on hyvä shampoopestä hellävaroen myös latvasta muutaman viikon välein. alkoholipitoiset lakat kovettavat ja kuivattavat irtohiusta siinä missä omaasikin.
  
• pidennys tarvitsee kunnon hoitoainetta. pidennyksille tehtyjä hoitoaineita löytyy useammalta eri merkiltä, itse olen käytännössä kuitenkin päätynyt käyttämään l'oreal professionnelin vitamino color incel hydro resist hoitonaamiota värjätyille hiuksille. se vaikuttaa vaivaisessa minuutissa ja tekee hiuksesta pehmeän ja kiiltävän. hiuksiin jätettäviä hoitoaineita käytän, mutta säästeliäästi ja vain latvoihin eivätkä ne ole toistaiseksi pystyneet korvaamaan l'orealin naamiota. liika hiuksiin jätettävä hoitoaine tai liian tahmea koostumus tekee hiuksen raskaaksi, limaiseksi ja paakkuiseksi. hyviä ohuita koostumuksia ovat olleet l'orealin hydra repair ja wella lifetex bamboo conditioning spray. lifetexiltä löytyy myös hyvin varteenotettava shampoo ja hoitoaine kuiville hiuksille.
  
• irtohius reagoi luonnolisesti käsittelyyn siinä missä omasikin, yleensä jopa voimakkaamin. päivittäistä föönausta, kiharrusta ja suoristamista kannattaa harkita; kiharat saa aikaiseksi rullaamalla hiukset yöksikin. muista aina laadukas lämpösuoja-aine. suoristan itse usein omaa hiustani, se sekoittaa irto-osan loistavasti omaani ja tekee hiuksesta kiiltävän ja kauniisti laskeutuvan. osiksen flatliner spray on ollut perushyvä aine raudan alle, hinta ei satu ja hyvin on suojannut. suoristettu irtohius pysyy yleensä hyvin suorassa, kun suoristan omani alkuviikosta se pysyy kauniina päiviä. jos teet raudoilla laineita hiuksiin varo johanna tukiainen -lookia: laineen ei ole tarkoitus olla kivikova klimppi jossa jokainen raudanveto näkyy kolmen metrin päähän. erottele kiharat toisistaan vaikka sormilla jolloin lopputulon on pehmeä ja luonnollinen.
• älä mene nukkumaan, vetäise pipoa päähän tai tupeeraa hiusta kun se on vielä kostea. pidennys takkuuntuu helpommin kuin omasi, nukuttuasi yö märillä hiuksilla niskassa on varmasti nyrkin kokoinen kestotakku. annan hiuksen kuivua auki niin pitkälle ja usein kuin mahdollista.
  
• letitä hiukset löysästi tai tee nuttura yöksi. kun olet pyörinyt koko yön uusien avointen hiustesi päällä, sinulla on taas varmasti aamulla muutama rasta selvitettävä. tästä ei kannata lipsua, pienellä letityksellä helpotat hoitoa tulevaisuudessa.

eli tässä ihan perusmateriaalia alkuun. joskus lähipäivinä kun kerkeän ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen oppaan hiustenpidennystekniikan valintaan sekä muutaman varoittavan sanan niistä paljon puhutuista haittavaikutuksista ja yleisimmistä vastaantulevista ongelmista.

viikonloppu oli loistava vaikka vietinkin sen töissä. uusien ihmisten tapaaminen on ravintola-alan suurin plussa, ei ehdi kyllästyä. aamulla herätessä kampaus oli täydellisen rock morning aafter -takku. silmäpussit roikkuvat tosin jo polvissa. suunnittelen rullaavani ne makkaralle ja liimaavani makkaran ripsiliimalla jemmaan alaripsien alle?

Kasvatuksessa: Kate-tukka.


Todella Upeeta ei ole pelkästään parasta mahdollista krapulaviihdettä, se myös (outoa kyllä..) herätti ajatuksenpoikasen tänä aamuna: piileskelen hiusteni alla. Jaksossa jossa Edina ja Patsy kokevat valaistumisen kesken baari-illan, muistaako kukaan? Patsy piileskelee otsiksena ja Edina ylipainon takana. En ole varmasti ainoa nainen jonka ulkonanäkö ja sukupuoli-identiteetti nojaa turhan vahvasti päälaen karvoitukseen? Hirveällä vaivalla (ja teipeillä huijaamalla) ohuesta suomalaisesta hiuksestani saa rennon, tuuhean ja muka-vaivattoman letin tai suttuisen nutturan, josta en vain päässyt eroon vuosiin vaikka töihin lähtemiseen arkipäivänä menisi 40 minuuttia. Iso, puolimattaisen lainehtiva kasa hiusta oli vuosia näkyvin, muuttumaton osa ulkonäköäni, ilman hiustentuuhennusta tunsin itseni kaljuksi Mervi Nykäseksi. Iso kuohkea kampaus sai aina kehuja ja tuntui että poikamaisiinkin vaatteisiin saa hieman tyttöä sekaan kun hiukset ovat pitkät ja laineilla. Varjopuolena oli järjettömän hintaiseksi noussut hiustenpidennyskierre josta on todella hankala irrottautua. Hoitoainetta kului litroittain ja hiusta piti jatkuvasti olla näpelöimässä ja huoltamassa.

Espacen Sari leikkasi hiukseni lyhyeksi polkaksi tänään aamulla. Olo on todella omituinen. Kasvotkin näkyvät pitkästä aikaa. Ja nyt kun purkkalatvoista on päästy annan hiusten vain kasvaa, tällä kertaa tavoitteena olisi rennon olkamittainen katetukka Cindy Crawford -lookin sijaan. Katsotaan montako viikkoa kestän ennenkuin tekotukka palaa kehiin?