vuoden suosikit

Tämän vuoden ehdottomiksi ykkösostoksiksi ovat muodostuneet:




1. Make-Up Forver, Face and body -meikkivoide. Antaa ihon hengittää, sitoo hyvin kosteutta ihoon, hyvin luonnollinen lopputulos mutta toimii myös kasaamalla kerroksia. Ihanan vetisenohut koostumus, levittyy ja pysyy loistavasti ja tämä on samalla about ainoa Suomesta koskaan löytämäni meikkivoide josta löytyi minulle sopiva sävy, ihoni kun on vahvasti oliiviin taittava mutta olen samalla todella kalpea. Ehdoton suosikkimeikkivoide henkilökohtaisessa käytössä viimeiset 3 vuotta, juuri tuon värikartan takia meni ohi Diorista ja Chanelista. MuFea myy merkin oma myymälä Annankadulla Ruttopuiston kulmassa.



2. Benefit, Dr Feelgood -primer. Jos ihoni ainoa ongelma olisi kiiltävä nokka, en tarvitsisi mitään muuta kuin tämän purkin. Väritön mattavoide täynnä vitamiineja, tasoittaa ihon pinnan ja jättää silkkisen tunteen. Itse joudun käyttämään concealeria päälle, ihoni kun on mitä on, mutta kenties jonain päivänä pärjään yhdellä meikkituotteella koko viikon. Benefit tekee paljon muutakin ihanaa, lempihuulikiiltoni ne perkeleet tosin ovat menneet lopettamaan.



3. Fudge, Membrane Gas, ainoa lakka jota viikonloppuisin kaipaan. Käytin aiemmin Tigin Hardheadia, mutta tässä on parempi pintatekstuuri eikä lakka tunnu koskaan tahmealta. Puolimattainen lopputulos, todella järkky pito. Jos kaipaat luonnollista ja liikkuvaa tämän voi jättää kauppaan, mutta rokkisotkunutturat, keesit ja heitot onnistuu. Pomminkestävää tavaraa, kampaus pysyy kunnes sen pesee pois.

lentoon!

Vuokrattiin juuri tämä pikkuinen huvila rannalta, lennot on maksettu ja maaliskuussa tulee lähtö 3 viikoksi Mahelle.


Tarkoituksena oli viettää koko aika veden alla; koralliriuttoja ja valkoista hiekkaa. Voisi opetella surffaamaan. 3 viikon kuluttua kun pysyy jo melkein laudan päällä (kuivalla maalla..) onkin jo tarpeeksi ruhjeita, että tekee taas mieli kotiin.

Ihan oikea loma! Olen skipannut kesälomat ja muut turhuudet lukiosta asti, voisi olla aika ottaa rommit rannalla ja hautautua hiekkaan.

MAC vs ammattillinen puutuminen

Kuva: Alberta Ferretti a/w 09. Tässä on kaikki kohdallaan: täyteläiset kulmakarvat, pehmeä pohja ja marjaiset huulet.

Kun käyttää huomattavasti vapaa-aikaansa kosmetiikkateollisuuden seuraamiseen ja tekee samaa työn puolesta lopun aikaa, henkilökohtainen meikkiyliannostus iskee väistämättä kerran vuodessa. Omaa naamaa on tullut syynättyä suurennuslasin kanssa puutumiseen asti. Lauantai-illan tullessa pitäisi painua töihin; mielellään edes suurinpiirtein edustavan näköisenä.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei vähemmän ole enemmän. Enemmän on enemmän, siisti ja luonnollinen on tylsää. Kun syksy/talven catwalkkuvista löytyi mustikanmustia huulia, vaaleaa mattapohjaa ja dramaattisia silmiä olin aivan innoissani. Noin minuutin ajan. Peiliin katsoessa on alkanut ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että kaikki meikki on liikaa. Ripsiväri on auttamattoman vanhanaikaisen näköistä, ohuinkin pohja liian paksu ja pienikin hippunen silmämeikkiä tätimäistä.



MACin huulipunat ovat ainoa asia josta olen jaksanut innostua talvella. Olen muutenkin MAC-fani; firma on PETA-listattu, hinta-laatusuhde kohdallaan, värivalikoima laaja ja mielenkiintoinen. Hauskasti samaan aikaan tarjolla on trendikkäitä pintoja ja sävyjä, vanhoja klassikoita ja muodista riippumattomia perustuotteita.



Varsinkin huulipunissa värivalikoima on todella kattava. En ole suuri MACin pohjien ystävä, mutta huulipunan hinta ja koostumus on täysosuma. Syksyn mattapunat vietiin käsistä viikossa enkä ehtinyt kahmaista kuin sen mustimman mattamustikan jonka varovaiset suomalaiset jättivät viimeisenä hyllyyn, mutta tuoreehkosta Red She Said -kokoelmastikin löytyy mielenkiintoisia sävyjä, kuten tuo ylläolevan kuvan nimikkopuna.

Pääsin itse yli huulipunafobiasta kun jätin rajauksen kokonaan tekemättä. Vahvat marjaiset värit näyttävät tuoreelta kun pohjustaa ja puuteroi huulet ja ympäröivän ihon huolella ja aloittaa värin levityksen huulten sisäosista ja häivyttää sormilla kohti ääriviivoja, Ferrettin tyyliin ilman vahvaa rajaa. Tämänhetkisestä meikkiallergiastani johtuen yhdistäisin punaiset huulet mahdollisimman ohueen mutta silti ihoon virheet peittävään pohjaan, kevyeen poskipunaan tai varjostukseen ja runsaisiin, luonnollisiin kulmakarvoihin. Pohjaa lukuunottamatta jättäisin silmämeikin väliin kokonaan.

my o my

Acne <3>

Eikös tätä ole jo ikäänkuin odotettu? Elbazin ja Acnen liitto on varmaankin jonkinasteinen match made in heaven. Käyttökelpoista, simppeliä, rentoa. Kelpaisi.

hyviä neuvoja

Yksi parhaista koskaan saamistani pukeutumisohjeista kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:"Älä koskaan laita päällesi mitään mikä ei saa sinua tuntemaan itseäsi entistä kauniimmaksi". Tyhmänsimppeli sääntö josta lipsuminen on kuitenkin tuottanut vain surullisia seurauksia; melkein sopivan värisiä, lähes oikean kokoisia, kutakuinkin istuvia vaatteita. Jos uusi vaate ei saa oloa samantien tuntumaan vähintään 300% hehkeämmäksi, sen voi samantien jättää kauppaan. Oli sitten kyseessä H&M:n 5,90E toppi tai ne ihanan merkkiset farkut jotka näyttävät kaikkien muiden päällä loistavalta ja sinulla vain keskinkertaiselta, turhat vaateostokset ovat nimenomaan turhia. Ihminen tarvitsee sen yhden oikean peruspaidan eikä 20 kappaletta vääriä.



Siispä kun löysin Maailman Parhaan Perustunikan Helsinki10:stä viime kesänä, olisi pitänyt kiltisti viedä pullot, kerätä jokainen kolikko sängyn alta ja ostaa se peruspaita, pari kymppiä hintaa sinne tai tänne. Acnen Babe oli lemppari siniharmaa, pehmeä, istuva ja juuri sopivan mallinen. Koska minulla oli menossa jonkinlainen sekopäinen askeesikausi (mitä hittoa sitten tein taas Helsinki10ssä?? masokismia!), jätin mekko/paidan hyllylle. Seuraavalla viikolla kaduin heti: aina ulos lähtiessä olisi tehnyt mieli vetää päälle juuri se vaate, gladiaattorisandaalien ja pehmeän ison neuletakin kanssa. Kun pääsin takaisin Eerikinkadulle noutamaan uutta rakkauttani, joku muu oli ovelasti ehtinyt vetää välistä. Ja niinhän se menee ettei samaa paitaa tietenkään löytynyt enää mistään. Pariin otteeseen meinasin jopa hatkahtaa eri versioon tai sävyyn samasta tuotteesta, mutta minkäs teet kun se luumu oli liian lämmin ja harmaa liian hailakka..

6kk myöhemmin, tänä aamuna kävin ensimmäistä kertaa Sellossa. Olin noutamassa käytettyä automaattista kosteudensäätäjää terraariooni. Olin aikaisessa ja maleksin Carlingsin ohi; kaupan perältä viimeisestä hyllystä löytyi Babe kahdessa eri sävyssä joista toinen juuri se kaipaamani tumma siniharmaa. Hetken vetosin järkeen ja huonoon rahatilanteeseen mutta rakkaus voittaa kaiken. Loppukuussa syödään sitten taas pizzapaikan mainospaperia, mutta ehkä se on sen arvoista..? Toivottavasti. Myyjällä oli vähän hämmentynyt ilme kun silmät lasittuneina puristin mekkoa tiskillä. Voisi harkita täyttä kotiarestia loppukuuksi etten enää "löydä mitään kauan etsimääni" kuten niitä käytettyjä prätkäbootseja ja pilaa samalla ensi kuunkin budjettia.

Paluu teini-ikään

Helsinki 10n joulumyynti ei sinänsä herättänyt (paljoa) tavallista kummempaa shoppausraivoa, mutta mukaan tarttui kuitenkin sisäistä lasta kutsunut pääkallokaulakoru. Voisi olla paikallaan korjata kameran luukku jotta saisi kuvamateriaalia. Otan ensi viikon projektiksi.

Helsinki 10 on paikka josta mun on paras pysyä muutenkin kaukana. Sieltä ei koskaan lähde matkaan mitään edes etäisen käytännöllistä ja järkevää, ainoastaan ihanaa, sekopäistä ja kallista.

Muutenkin tyylillisesti iski teini-ikä. Kaivoin Dr Martensenit kaapista jo keväällä ja eilen sain käsiini käytetyt Lip Servicen ultaysärit salt'n'pepper -farkut. Vaaleat, pillit ja vahva kuviointi.


Ensi viikonloppuna voisi palata ihan sinne ytimeen ja lähteä kirpparille: http://www.myspace.com/ofeliamarket

kirjoittajasta

Näyttää siltä, että olen alkanut pitää blogia. En ole vieläkään aivan varma miksi. Jos tämä asia selkiytyy matkan varrella, lupaan jakaa sen muidenkin kanssa. Ensisijaisesti ajattelin kuitenkin viihdyttää itseäni. En ajatellut rajata aluetta tuskallisen selkeästi, mainostaa raivoisasti hengentuotoksiani muissa blogeissa tai pitää pakolla yllä kirjoitustahtia. Ajattelin lähinnä lätistä päämäärättömästi minua sillä hetkellä kiinnostavista aiheista ja kenties jonain päivänä alkaa kuvata omaakin materiaaliani, kunhan saisin aikaiseksi huoltaa digikameran. Olen peruslaiska.

Olen aina järjestänyt elämäni ensisijaisesti senhetkisen työn ympärille, harrastukset ja muu sosiaalinen elämä ovat saaneet antaa tilaa. Nyt olen toistaiseksi kahden työpaikan välissä. Teen keikkaa laiskanpulskeasti omalle toiminimelleni ja yötyötä baarissa muutamana iltana viikossa jotta vuokran saa maksettua, mutta omasta näkökulmastani olen työtön (=ilman oman alan stabiilimpaa kiinnitystä). Minulla on kaksi ammatillista koulutusta, pukuompelija ja meikkaaja-maskeeraaja ja vastoin kaikkia odotuksia olen työllistynyt viime vuodet tällä kentällä jokseenkin mukavasti. Muutamaa hyvinalkanutta burnoutia mukaanlukematta pidän työstäni. Eksistentiaalikriisi iskee säännöllisesti ja suunnittelen pyrkiväni lääkikseen jotta voisin liittyä Doctors without bordersiin tai harkitsen muuttoa maalle popsimaan luomuperunoita. Eihän tässä maailmanrauhaa edistetä mutta teen itseni onnelliseksi ja yritän omien pienien puitteitteni sisällä tehdä eettisiä ja hyviksi kokemiani valintoja.

Eli hei vaan.

Olen 26-vuotias Helsinkiläinen "yksityisyrittäjä", musiikin ja kirjallisuuden suurkuluttaja, kroonisesti köyhä, kasvissyöjä, avoliitossa ja taipuvainen jeesusteluun. Jos tuntuu voit elää tämän kanssa, jatka ihmeessä lukemista.

Tuskien taival

Jokavuotinen inferno on taas edessä: firman pikkujoulut! Sinänsä jo melko kammottavasta tilaisuudesta tekee sietämättömäksi pukukoodi. En tiedä kumpi on pahempaa: teemabileisiin pukeutuminen vai asu vapaa?
Gina Tricotin rantauduttua Suomeen tilanne on luultavasti pahentunut viime vuodesta. 3 lasta käsivarrella yläkerran kiireiset businessnaiset hikoilevat päivän kaupassa ostaakseen "juhlamekon" jota käytetään yksi päivä vuodesta ja hävetään sitten seuraavat 12 kuukautta kunnes tapahtuma toistuu. Mikähän siinä on että itkupotkuväsymys, epätoivo ja kofeiini saa niinkin usean naisen ajattelemaan että se 24,99E possunpunainen lurexihme on oikeastaan oikein hyvä vaihtoehto illan asuksi ja näyttää varmasti hemaisevalta kun..

• koko rätti muuttuu yön yli ihmeellisesti polyesteristä silkiksi
• rätin ostaja laihtuu äkillisesti noin 12 kiloa, kaikki reisistä
• on oikein pimeää
• kaikki ovat humalassa
• teemabileiden aihe on Papit & Prostituoidut
• firman muu henkilökunta sokeutuu

Menen paikalle farkuissa ja siinä vähän paremmassa neuleessa. Joulunpunainen väri, polyesteri, kivat pikkujouluglitterit, KappAhlin mummo-vs-strippari -juhlamekot ja volangit pitäisi kaikki kieltää lailla. Turha laittaa sitä 20 euroakaan johonkin sellaiseen mitä en muuten huolisi vaatekaappiini. Jos ihminen ei harrasta pikkumustia tai coctailmekkoja ylipäätänsäkään niin miksi ihmeessä aloittaa juuri pikkujoulujen alla?

Harkitsen muuttoa Brasiliaan

Ulkona on kylmää ja märkää ja kaameaa. Ja kuten joka talvi, takkikriisi iskee: minulla on 2 mukavaa vintagenahkatakkia joista kumpikaan ei ole tarpeeksi lämmin kun lämpötila tippuu nollan alapuolelle. Viime vuosina olen alkanut arvostaa käytännöllisyyttä liikaa jotta viitsisin palella. Hätiin tuli armeijan second hand parka joka on lämmin, täynnä taskuja ja uskomattoman ruma. Toimii kuvauspaikoilla mutta kaupungilla kulkiessa saa varovasti hävetä. Myymäläetsivät seuraavat minua pitkin ruokakauppaa.

Tahtoo tarpeeksi kauniin, laadukkaan ja lämpimän takin johon vielä jollain ihmeen konstilla olisi varaakin. Mistä ihmeestä niitä oikein saa??



Revolve clothingilta löytyi perusmukava ja aivan liian lyhyt Reality Studion vaihtoehto.


Myös Acnen rento villakangastakki kelpaisi. Tili on nollilla. Kasaan villapaitoja nahkatakin alle.

hiustenpidennyksistä

Oma hiukseni on silkkisen sileä, kiiltää aina, ärsyttävän luonnonlainehtiva ja hyvin, hyvin ohut. Hiustenpidennyksiin jäin koukkuun jo yli 10 vuotta sitten. Tänä aikana olen ehtinyt kokeilla jokaista mahdollista väriä, laatua ja tekniikkaa: liimalla syötettäviä aitohiusrastoja, letitettäviä wraprastoja, double-endereitä, letitettävää laserkuitua raitoina, useita erilaisia sinettejä, avopidennystä ompelutekniikalla, tupeeklipsinauhoja, teippipidennystä ja jopa 90-luvun suurinta kammotusta pikkulettejä.

Muutamia hyväksi koettuja ohjeita ja vinkkejä aitohius avopidennysten kanssa:

• hyvä kampaaja. tästä ei pääse ohi eikä ympäri: pidennys on ehdottomasti leikattava ja sävytettävä oman hiuksesi väriin. DIY keinoilla osta lähinnä omaa hiustasi oleva aitohius, mieluummin liian vaalea kuin tumma ja sävytä ns kevytsävytteellä tai jos käytössäsi on kampaaja, käytä 3% hapetetta. pidennys nappaa värin tiukemmin kuin oma hiuksesi, itse taitan yleensä pidennyksen sävyn astetta vaaleammalla samalla sävyllä. irtohiusta ei missään nimessä pidä valkaista, vastaavasti se reagoi rankemmin vetyperoksidiin kuin oma hiuksesi ja menee helposti purukumikuntoon.
  
• tarkoitus ei yleensä ole näyttää martina aitolehdeltä. järki käteen hiuksen pituutta ja määrää arpoessa: jos hiuksia on omasta takaa 3 ja nekin takaraivossa, reidenpaksuisen tekohiuksen kiinittäminen päähän on luonnottoman näköistä ja rasittaa omaa hiustasi. mitä pidempi hius, sitä vaikeampi hoitaa. hyvä ja tarpeeksi kevyt leikkaus on korvaamaton, se tekee pidennyksestäkin aidon näköisen.
  
• jos kampaajasi ei hanki hiusta sinnulle, kannattaa hieman tutustua aiheeseen ennenkuin menet tuhlaamaan. helsingissä kuluttajalle myy dimora, alan ammattilainen saa hiusta keunelta ja hair mailista. dimorassa valikoima on rajallinen, hyllystä löytyy hieman heikompilaatuinen intialainen hair razor weft. toimii kyllä, mutta ei ole se pehmein ja helppohoitoisin vaihtoehto. hinta tosin ilahduttaa: 79 eurosta ylöspäin saa puntin joka riittää mainiosta koko päähän. keunen simply natural pidennystuotteet ovat huippulaatuisia; pehmeää remyhiusta, ikinä en ole joutunut pettymään. varteenotettava vaihtoehto on myös tilaaminen ulkomailta. www.afrocare.co.uk on osoittautunut luotettavaksi, postitus on nopea. afrocaren super silky european remy on hinta-laatusuhteelta hyvä vaihtoehto; puntista jää aina yli ja vaikka rakenne on ollut vaihteleva, hinta tulee silti muutaman kympin suomalaista halpaversiota edullisemmaksi ja valikoimasta löytyy myös huippupitkää hiusta.
  
• pidennyksiin sopiva hius on intialaista. ns cuticle-correct remy hius on yhdestä päästä peräisin olevaa hiusta jossa hiuksen suomut ovat oikein päin ja hiusta ei ole kemiallisesti hiottu ja sitten silikonikuorrutettu sen tasoittamiseksi. kaikenlaista kuraa myydään remyhiuksena, "remy" merkki paketissa ei ole laadun tae jos hius näyttää jo valmiiksi merilevältä ja hintakin 39.95E. taas kerran simply natural on osoittautunut laadukkaaksi merkiksi. jos ostat hiuksen kaupasta pyydä aina saada hipelöidä hieman. karkea piikkisuora hius jossa on luonnoton kiilto ja hyvin paksu yksittäinen hius ei ole paras vaihtoehto. saman merkin sisällä saattaa löytyä pakettikohtaisia erojakin. jos sinulla on tilaisuus käydä keunella vilkaisemassa laadukasta hiusta, suosittelen. se auttaa huomaamaan ainakin sen kaikkein huonolaatuisimman hiuksen, tosin osa eroista tulee näkyviin vasta käytön myötä kun hiuksen pinnan silikonikäsittely kuluu pois.
  
• pidennyksen hoito ei ole rakettitiedettä tai kokopäiväinen työ mutta se vaatii jatkuvasti pientä vaivaa. jos et aio pitää uusia hiuksiasi hyvänä, jätä samantien koko pidennys väliin. rastoitat vain omat hiuksesi ja huoltamaton irtohius näyttää aina kuolleelta majavalta.
  
• irtohiuksen latvoja ei tarvitse shampoopestä usein: suihkun yhteydessä annan shampoovaahdon valua latvojen yli, hieroa ei missään nimessä saa. pidennysten kanssa pesuväliäkin kannattaa hieman pidentää, pidennetyissä hiuksissa pieni rasva tyvessä ei näy aivan yhtä nopeaan. omat hiukseni pesen 2, joskus 3 kertaa viikossa. selvitä hiukset pidennyksille tarkoitetulla harjalla ennen pesua sekä ennen nukkumaanmenoa, esim simply naturalilta keunesta löytyy hyvä ja edullinen pidennysharja. jos käytät paljon lakkaa, sitä helposti päätyy myös latvoihin. näissä tapauksissa hius on hyvä shampoopestä hellävaroen myös latvasta muutaman viikon välein. alkoholipitoiset lakat kovettavat ja kuivattavat irtohiusta siinä missä omaasikin.
  
• pidennys tarvitsee kunnon hoitoainetta. pidennyksille tehtyjä hoitoaineita löytyy useammalta eri merkiltä, itse olen käytännössä kuitenkin päätynyt käyttämään l'oreal professionnelin vitamino color incel hydro resist hoitonaamiota värjätyille hiuksille. se vaikuttaa vaivaisessa minuutissa ja tekee hiuksesta pehmeän ja kiiltävän. hiuksiin jätettäviä hoitoaineita käytän, mutta säästeliäästi ja vain latvoihin eivätkä ne ole toistaiseksi pystyneet korvaamaan l'orealin naamiota. liika hiuksiin jätettävä hoitoaine tai liian tahmea koostumus tekee hiuksen raskaaksi, limaiseksi ja paakkuiseksi. hyviä ohuita koostumuksia ovat olleet l'orealin hydra repair ja wella lifetex bamboo conditioning spray. lifetexiltä löytyy myös hyvin varteenotettava shampoo ja hoitoaine kuiville hiuksille.
  
• irtohius reagoi luonnolisesti käsittelyyn siinä missä omasikin, yleensä jopa voimakkaamin. päivittäistä föönausta, kiharrusta ja suoristamista kannattaa harkita; kiharat saa aikaiseksi rullaamalla hiukset yöksikin. muista aina laadukas lämpösuoja-aine. suoristan itse usein omaa hiustani, se sekoittaa irto-osan loistavasti omaani ja tekee hiuksesta kiiltävän ja kauniisti laskeutuvan. osiksen flatliner spray on ollut perushyvä aine raudan alle, hinta ei satu ja hyvin on suojannut. suoristettu irtohius pysyy yleensä hyvin suorassa, kun suoristan omani alkuviikosta se pysyy kauniina päiviä. jos teet raudoilla laineita hiuksiin varo johanna tukiainen -lookia: laineen ei ole tarkoitus olla kivikova klimppi jossa jokainen raudanveto näkyy kolmen metrin päähän. erottele kiharat toisistaan vaikka sormilla jolloin lopputulon on pehmeä ja luonnollinen.
• älä mene nukkumaan, vetäise pipoa päähän tai tupeeraa hiusta kun se on vielä kostea. pidennys takkuuntuu helpommin kuin omasi, nukuttuasi yö märillä hiuksilla niskassa on varmasti nyrkin kokoinen kestotakku. annan hiuksen kuivua auki niin pitkälle ja usein kuin mahdollista.
  
• letitä hiukset löysästi tai tee nuttura yöksi. kun olet pyörinyt koko yön uusien avointen hiustesi päällä, sinulla on taas varmasti aamulla muutama rasta selvitettävä. tästä ei kannata lipsua, pienellä letityksellä helpotat hoitoa tulevaisuudessa.

eli tässä ihan perusmateriaalia alkuun. joskus lähipäivinä kun kerkeän ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen oppaan hiustenpidennystekniikan valintaan sekä muutaman varoittavan sanan niistä paljon puhutuista haittavaikutuksista ja yleisimmistä vastaantulevista ongelmista.

viikonloppu oli loistava vaikka vietinkin sen töissä. uusien ihmisten tapaaminen on ravintola-alan suurin plussa, ei ehdi kyllästyä. aamulla herätessä kampaus oli täydellisen rock morning aafter -takku. silmäpussit roikkuvat tosin jo polvissa. suunnittelen rullaavani ne makkaralle ja liimaavani makkaran ripsiliimalla jemmaan alaripsien alle?

Kasvatuksessa: Kate-tukka.


Todella Upeeta ei ole pelkästään parasta mahdollista krapulaviihdettä, se myös (outoa kyllä..) herätti ajatuksenpoikasen tänä aamuna: piileskelen hiusteni alla. Jaksossa jossa Edina ja Patsy kokevat valaistumisen kesken baari-illan, muistaako kukaan? Patsy piileskelee otsiksena ja Edina ylipainon takana. En ole varmasti ainoa nainen jonka ulkonanäkö ja sukupuoli-identiteetti nojaa turhan vahvasti päälaen karvoitukseen? Hirveällä vaivalla (ja teipeillä huijaamalla) ohuesta suomalaisesta hiuksestani saa rennon, tuuhean ja muka-vaivattoman letin tai suttuisen nutturan, josta en vain päässyt eroon vuosiin vaikka töihin lähtemiseen arkipäivänä menisi 40 minuuttia. Iso, puolimattaisen lainehtiva kasa hiusta oli vuosia näkyvin, muuttumaton osa ulkonäköäni, ilman hiustentuuhennusta tunsin itseni kaljuksi Mervi Nykäseksi. Iso kuohkea kampaus sai aina kehuja ja tuntui että poikamaisiinkin vaatteisiin saa hieman tyttöä sekaan kun hiukset ovat pitkät ja laineilla. Varjopuolena oli järjettömän hintaiseksi noussut hiustenpidennyskierre josta on todella hankala irrottautua. Hoitoainetta kului litroittain ja hiusta piti jatkuvasti olla näpelöimässä ja huoltamassa.

Espacen Sari leikkasi hiukseni lyhyeksi polkaksi tänään aamulla. Olo on todella omituinen. Kasvotkin näkyvät pitkästä aikaa. Ja nyt kun purkkalatvoista on päästy annan hiusten vain kasvaa, tällä kertaa tavoitteena olisi rennon olkamittainen katetukka Cindy Crawford -lookin sijaan. Katsotaan montako viikkoa kestän ennenkuin tekotukka palaa kehiin?

suo, kuokka ja jussi

Viime viikolla heräsin karmeaan totuuteen: olen lihonnut 12 kiloa, meikkasin viimeksi töihin yli kuukausi sitten, pomoni epäili ettei piponi alla ole päälakea ollenkaan ja olin viimeksi selvänä koko viikon.. um.. viime kesänä? Koko juttu alkoi viattomasti pehmeästä neulemyssystä joka sattui sopimaan lemppari Acnen silkkiseen t-paitaani; ensimmäisen kuukauden olin vaivattoman grunge chich, ei tarvinnut hiuksiakaan juuri laittaa. Myssyn jälkeen mopo karkasi käsistä. Myssy ja pakolliset muoviset imagolasini kehystävät kasvoja ihan tarpeeksi. Ensin katosi luomiväri ja ripsari, sitten koko meikkipohja. Nyt en ole käynyt kampaajalla lähes 3 kuukauteen, syön pastaa, lipittelen Red Stripea ja katson kotona Johnny Waters -leffoja.

Olen ex-high-maintenance tyttö. Oli aika jolloin en olisi lähtenyt tyytyväisenä ulos talosta meikittä, silmälasit päässä ja risoissa farkuissa. Se aika on mennyttä. Huomasin juuri että vaatekaapista löytyy enää t-paitoja, papparaisneuleita, boyfriend -farkkuja ja nahkatakki. Viime viikolla noin 6-vuotias poika sanoi minua bussissa sedäksi.

Tämä tilanne korjataan nyt. Tavoite olisi mennä päivänvalossa taas läpi naisesta sekä tiputtaa vaikka 10 ylimääräisistä kiloistani. Siinä sivussa meinasin blogittaa omaa työtä laiskasti sivuavista aiheista; kosmetiikka, kampaamotuotteet, muoti.. Blogspot on vielä uusi tuttavuus, eiköhän se tästä.