a sensitive touch

Olen köyhä. Couperosaihoni alkoi näyttää vanhalta satulalaukulta joten tein hätäratkaisun ja napsin omasta kuormasta eli lainasin sponssituotetta työpakistani. Aiemmin olen pitäytynyt Ole Henrikssenissä ja Dermalogicassa. Ja vaikka suurin osa naamamömmöistäni tulee samoista paikoista varmasti tulevaisuudessakin, niin tämä Lumenen Sensitive touch -seerumi jää kyllä oman ihon kestotuotteeksi talvisin. Hinta-laatu suhde on nääs aivan voittamaton, poskien ärtynyt punoitus lakkasi kahdessa päivässä ja sitäpaitsi se tuoksuu ulkona kuivatuilta, vastapestyiltä lakanoilta. Tippa poskille aamuin illoin kosteusvoiteen alle, imeytyy sekunnissa. Ihanaa.

if I have a heart attack at 23

Näyttää siltä, ettei "asialliselle työpukeutumiselle" tule loppua lähitulevaisuudessa. Leffakuvauksia ei ole tiedossa hetkeen, mikä tietää, etten pärjää tätä talvea viime kevään ykköskuvausasulla eli pilkkihaalarissa.
Olisi mukava saada vaihtelua housuihin. Mun hameeni on kaikki ilmeisesti vakavasti juuttuneet 90-luvulle: lyhyitä ja tiukkoja. Ei hyvä. Töihin ei mennä vesirajahameessa (paitsi jos olet Sedun PR-tyttö. Mä en ole). Mä myös pysyttelen matalissa kengissä.

Olen sairaalloisen rakastunut Phillip Limin nahkaminiin. Leveähelmainen nahkahame? Auttaisikohan tähän jonkunlainen lääkitys?

sonia + h&m

En ole henkilökohtaisesti jaksanut innostua ainoastakaan H&M designer yhteistyöstä (jos nyt ei lasketa yksittäisiä vaatekappaleita; Kawakubon haaremihousut ja mahdollisesti Choon niittivyö, jota en tosin ole edes vaivautunut katsastamaan livenä). Nyt saattaa tilanne muuttua Rykielin myötä. Kauniita alusvaatteita on Suomesta muutenkin vaikea löytää ja jos nyt vielä selviää, että malliston somat mustat pallomaiset shortsipöksyt on puuvillaa ällön polyesterin sijaan, voisin jonottaa kiltisti Menkka&Haukan edessä teinien kanssa.

Minähän en kermapersettäni muoviin kääri.

never leave a trace or forget a face

Rozae by Rozae Nichols. Tahdon. Heti.

meet me out for coffee, where we'll talk about it all

Yritän ilmeisesti jatkuvasti pukeutua asiallisesti töihin, vaikka ne kaikki tietävät tasan miltä oikeasti näytän.
takki & wifebeater FilippaK
farkut DIY
bootsit kirpparilta

to be your only shiny thing

Mä olen itse hirveän huono käyttämään koruja, mutta Digby&Ionassa on jotain. Silmä osui ensin
Amelie webshopissa tuohon kompassikaulakoruun, Lost Love Compassiin. Toimiikohan se oikeasti? Kompassi joka osoittaa aina Pasilaan.
Köysisormus menee potentiaalisten kihlasormusten listaan, joka varmaan on siis noin 20km pitkä siinä vaiheessa kun 48-vuotiaana tajuan, ettei asia ole vieläkään ajankohtainen.

tänään mä <3 itella (harvinaista kyllä)

eBaylla on kiva leikkiä, posti tuo lahjoja kotiin jokaikinen päivä! Ihan niinkuin joulu, paitsi että nyt saa sen mitä toivoi!


Ksubin puuvillaneule on paksu ja pehmoinen ja suojaa universumin tuskilta. Tänään on urpon helppo hymyillä. Nyt kuvauslainoja palauttamaan kaupungille.

pulmailua vaatekaapilla

Tärkeä työhaastis huomena; olen jo alkanut kaivata vakituisempia työaikoja skitson vuoden jälkeen ja sen lisäksi tämä on vielä talo, johon olen aina halunnut töihin. Siis siitä asti, kun mulle noin 7-vuotiaana selvisi, ettei tulevaisuuden haaveammattini "inkkari" olekaan varsinaisesti mikään ammatti.


Kun epätoivolla silittelee ainoata kuppaista kauluspaitaansa (ne muotigurut jotka väittävät, että jokaisella ihmisellä pitää olla hyvä valkoinen kauluspaita eivät tarkoittaneet jokaisella ihmisellä mua), tulee pakostakin mieleen, että näyttäisin kiitos mielelläni Stella McCartneyltä kiitos. Tai jos pääsisi edes käsiksi Stellan vaatekaappiin. Tykkään Stellan arkityylistä nimenomaan sen arkisuuden takia. Ainakaan mä en tahdo aivan jokaikinen päivä töihin matkalla kokea maailmanlopun kriisiä vaatekaapilla. Ne hetken voi mun puolesta jättää viikonloppuihin. Olisi mukava omistaa muutama pari hyviä ja aina toimivia perusvaatteita niitä päiviä varten, kun ei tahdo temppuilla hyvän maun rajoilla.

Näinä hetkinä huomaa aina, että vaatekaapissa on pääsääntöisesti kahdenlaista materiaalia: omituisuuksia, joilla ei pääse töihin muualle kuin karnevaalikauppaan tai S&M-luolan sihteeriksi tai sitten niitä mielenhäiriössä ostettuja melkein hitti -tuotteita. Ikävä kyllä koska en ole 14-vuotias suomenruotsalainen mallityttö, H&M -polyesteribleiseri ei tuo mun päälläni toivottua tulosta. Hyvin leikattu takki on sijoitus, joka kannattaa tehdä siinä vaiheessa kun vartalosta löytyy muitakin muotoja kuin kaksi luista hartiaa nahan alla. Kaikkea ei vaan voi saada halvalla ja kunnon leikkaus ja materiaalit kuuluu nimenomaan tähän kategoriaan.

Vaatekaappihavainnosta innostuneena siivosin koko kaapin ja laitoin kiltisti sivuun kaikki ne vaatteet, joissa näyttäisin mahtavalta jos olisin Kate Moss. Tavaraa kertyi 3 Ikeakassia ja nyt vaatekaappi on tyhjää täynnä. Kummallinen tunne. Kirpputorireissu edessä.

halloween horror cabaret

Mulla oli kaikenlaisia ideoita naamiaispuvusta Halloween Horror Cabarehen, ja luonnollisesti ei varaa eikä aikaa toteuttaa niistä ainoatakaan. Edellisenä iltana hädissäni sitten tein pikku hatun pariksi ainoalle 50's mekolleni ja puolikaljulle peruukinrämälle. Pikku pipa peittää suht näpsäkästi pahimmat aukot pertsassa.


Lähtökohdat: ei hyvä. Tässä peruukki pahvitukilla, sormikiharat pidin yön yli.




Valmis fröökynä.
Meikki on ihana, ihana asia. Pohjana MuFen numero 20 (hyvä kermanvaalea), rajaukset MACin grease stick ja paint pot blacktrack skarppaukseen, sisänurkassa MuFen puhtaanvalkea kajal ja valkea mattaluomiväri. Huulipuna MACin matte Russian Red, tosin kuvaan mennessä ehdin jo syödä punasta 80%. Russian red on kiva viileähkö puhtaanpunainen. Oikeastaanhan sävyn pitäisi olla oranssiin taitettu, mutta loputkin puvusta on niin historiallisesti metikössä, että otin vapauden skipata oranssin huulipunan. Oranssi on ihana mattana ja vielä niin megatrendikäskin, mutta minkäs teet kun se ei oikein toimi mun iholla.

henkilökohtaisia klassikoita

Välillä tuntuu, että pärjäisi lopun elämäänsä vain yhden tietyn merkin tietyn sesongin vaatteilla. Kaikki mitä merkki ulos suoltaa lyhyen ajanjakson ajan on pelkkää kultaa. Viime keväänä se oli mulla Alexander Wang, sitä ennen Phillip Lim ja nyt Helmut Lang on sitten tehnyt paluun listalle.

Ihania leikkauksia jakuissa ja takeissa. Rentoja solmuvärjättyjä mekkoja, täydellisiä t-paitoja. Nämä taipuisivat niin moneen. Rakas Joulupukki, tuotko jo näin pari kuukautta etukäteen lahjoja? Toisitko itseasiassa samantien sen voittavan lottolipun niin saisin uuden vaatekaapin johon mahduttaa aarteeni. Lupaan olla kiltti ensi vuonna jos nyt en ole ehtinyt..

huippumalli haussa

Päivitin viimeksi portfolioni kun valmistuin maskeeraajaksi tammikuussa 2007. Jepjep. Työtä on aina ollut hakemattakin, mutta nyt alkaa tyhjyyttään ammottava kansio hitaasti vaivata. Naapurin tytöstä innostuneena olen nyt yrittänyt aloittaa testikuvaamisen uudestaan.

Eli jos luet tätä, ihosi on suht inhimillisessä kunnossa ja olet mielellään kameran väärällä puolella niin tulehan mulle meikkimalliksi. Palkaksi en voi luvata kuin kuvat, joten parempi vaan josset ole ammattilainen. Laitahan viestiä niin otan yhteyttä.


Kuvassa aikaisempi uhri 2 vuoden takaa kun olin vielä Voicella maskissa. Nyt rohkeasti vaan kaikki kersat auttamaan köyhää raasua jolla ei ole varaa ammattimalliin.

järjestelmällistä rahankäyttöä

Säännöllisesti kuvittelen, että koskan olen "taiteellisella alalla" voin loppuelämäni mennä töihin kumihousuissa, prätkäbootseissa ja mummon risassa villapaidassa. Vaan urpo luulin väärin. Tällä hetkellä freelancer -tilanteeni vaatii jatkuvasti täysin tuntemattomien, kaupan ja markkinoinnin alalla pyörivien ihmisten tapaamista sekä ties mitä esittäytymässä ramppaamista. Kumihousut ei kuulemma oikein toimi Isojen Kulttuurirahastojen kanssa.

Mä en osaa pukeutua juhliin enkä konservatiivisesti. Vedän aina yli, kun pelkään, että kaikille paljastuu, että olenkin oikeasti rönttöapina. Mun työhaastattelulookista tulee aina surullisesti mieleen Elisabeth Rehn goes drag. Näyttää pahalta.

Viime viikolla meinasin lähteä ostamaan semi-konservatiivista, mutta samalla vähemmän Thatchermäistä vaatetta. Jotain, mikä olisi tarpeeksi tylsää ja neutraalia, muttei nyt ihan naamiaisasu sentään. Lisävaatimuksena on vielä pitkät hihat, mulla kun näitä peiteltäviä tatuointeja riittää. Tein jopa ihan mindmappia, jotain tämänhenkistä kävi mielessä:


Monen tunnin kiertämisen jälkeen alkoi nousta tippa linssiin. Kaupassa teki mieli vain kaikkea nahkasta ja niittistä. Kaikessa muussa näytin muumimammalta.

Lopulta Helsinki10iin. Siellä rakastuin sitten luonnollisesti päätäpahkaa. Eipä tullut kivaa työasua, tuli Horacen nyrkinkokoinen pääkallorintaneula. Taas yksi eeppinen virhe. Muttamuttakun se on ihana. Se ei mahdu takkini alle mekon rinnuksessa ja sillä takuulla säikyttää kulttuuritantat hengiltä, mutta.. ihana?



Mä en sitten vaan osaa.

peppu levenee, hiukset lyhenee

Aina vain lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Undercut -tyyppinen epäsymmetrinen töyhtö oli hauska, mutta jostain syystä mä näytän herkästi Hyryläläiseltä kampaamoamisopiskelijalta jos letti on liian graafinen tai "vaikea". Seuraavaksi sitten varmaan se millisiili.

Elämä on ollut helpompaa kun kampaaja on käyttänyt 1,9% hapetetta. Väri kestää kyllä, mutta eipä tule niin tiukkaa tyvikasvua. Sävy on kuitenkin sen verran lähellä omaa, ettei näytä mahdottomalta kun alkaa haalistua. Tämä on rakkautta.

Mun pää muuten näyttää munalta. En saa enää ees kaupasta keskaria ilman papereita. Tarkoittaako tämä että olen Benjamin Button?

sci-fi double feature

Kaveri sai puhuttua ympäri: hommasin liput 31. päivä Helsinki Burlesque Horror Cabarehen. Periaatteessa burleskista pitäisi varmaan olla innoissaan: useampi tuttu harrastaa, hauskoja kauniita naisia tasseleissa ja glitterissä.. jostain syystä en vaan ole lämmennyt raivokkaasti. Korkeintaan ihan pikkupikkuruisen vaan.

Jokatapauksessa, kyseessähän on naamiaistyyppiset Halloween bileet, ja eihän tuonne menemisessä olisi tasan yhtään järkeä, jossei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja vetäisi päälle jotain totaalisen ääliömäistä.

Vaihtoehdot ovat:



Rocky Horrorin Columbia. Mä olen aina halunnut jonkun tekosyyn tehdä itselleni tollasen takin. Klassikko on aina klassikko. Mulla olisi just sopiva peruukkikin varastoissa.


Oikeastaan kuka tahansa Disneyn pahoista äitipuolista. Oi nuo kulmakarvat, nuo kulmakarvat.. Dragmeikki naisella on aina voittajaidea.


Zombihan on toki toinen klassikko. Tuo tyttö (?) olivinvärisessä paidassa inspaisi mua, tosin sit mentäisiin jo latex ja kaljutus -osastolle, enkä tiedä riittääkö aika ja raha. Kaikkihan on jo varmaan kuulleet hutsusäännöstä? Jos Halloween on se yksi päivä vuodesta kun saa pukeutua täydeksi horoksi ja kukaan ei saa tulla avautumaan siitä, niin pakkohan sitä on tavan mukaan mennä täysin vastakarvaan ja näyttää mahdollisimman.. gorelta.

Mm.. Vampirella ei onnistu koska olen liian paksu. Omaperäiset ideat on vielä hieman hukassa. Liisa Ihmemaassa Herttakuningatar on myös harkinnassa, siinä pääsisi jo irrottelemaan.

Hyviä ideoita otetaan vastaan.

blackstyle

MAC -fanina alkoi kädet hikoilla epäterveesti kun ensimmäistä kertaa näin style black -sarjan tuotteet. Melkeinmustaa lilaa ja sinistä, greasepaint stickejä, mustaa huulikiiltoa.. Vaikkei kukaan asiakkaista ole koskaan koskaan koskaan antanut mun irrotella mustalla tai oranssilla huulipunalla (miksi suomalaiset naiset muuten pelkää huulipunaa?), niin päätin ostaa pakkiin ihan sitten vaikka omaksi ilokseni. Voin kummitella himassa huulimustani kanssa.

Sarja tuli myyntiin 1.10. Ne vinkkasi, jotta puolenpäivän maissa pitäisi olla ulkona laatikosta ja hyllyssä. Olin n. 20 vailla paikalla, korppikotkatyyliin kiertelemässä. Standi ei ollut vielä esillä. Tuli kiire kampaajalle, joten kipitin pikana Eiraan ja palasin vajaat 2h myöhemmin, leikkauksen ja värin jälkeen. Lähes kaikki tuotteet oli jo myyty loppuun. Jepjep. Sinistä ja mustaa greasepainttia oli ja taisin saada toiseksiviimeisen mustanlilan mattapunan.

Herää vaan kysymys: olisiko huono idea tilata isompia eriä? 2h on aika lyhyt loppuunmyyntiaika kosmetiikkatuotteelle. Kyse kun ei ole 800E Wangin laukusta vaan alle 20 luomiväristä. Outoa kaupankäyntiä. No, tilasin netistä puuttuvat värit, kiäh kiäh.

Jokatapauksessa: greasepaint stick osoittautui ehkä ihan tasan hittituotteeksi! Paksu ja pigmenttinen koostumus, smoky eyen rakensi minuutissa ja se pysyi paikallaan. Mukavan rasvainen, kiiltävä pinta. Yllätyksenä tuli, kun seuraavana iltana kiireessä tein itselleni 50's henkiset kissansilmärajaukset samalla kamalla, ja ne pysyi skarppeina läpi hikisen baarikeikan kello viiteen asti aamulla. Nyt löytyi uusi suosikki.


Naapurin kotona työskentelevä käsikirjoittajatyttö on olemassa sitä varten, että siihen saa kokeilla kaikkia uusia lelujaan. Luomilla grease mustana, kajalina MuFen musta, huulilla Dsquared2 -sarjan lip remover tint, pohjana Korresin tinted day moisturen vaalein sävy ja muotoiluun pari astetta ihon sävyä tummempi MuFen face&body fluid sekä Macin kuultovoide, sävy Pearl. Maailman nopein pikabilemeikki grease stickillä, ei voi kuin intoilla.

Pisamat on muuten maailman siistein juttu. Miksei mulla ole kuin pigmenttivaurio navassa? Tylsää.