kuluttaja vs. kampaaja

Olen nyt törmännyt tähän kuluttaja vs. kampaaja -keskusteluun useammassa blogissa ja pakkohan asiaa on sörkkiä.

Jokaisella naisella on jokin kaamea kampaajamuisto vuosien varrella, suurimmalla osalla naisista useampia. Ikinä en unohda esim sitä kertaa kun Helsingin nimeämättä jäävä ultracoolin kampaamon suurinpiirtein nerona palvottu kampaaja leikkasi mulle Black Adder -henkisen pottatukan (joka siis varmasti toimii jollakulla, mutta eipä vaan mun jättiotsani kanssa!) jossa näytin ihan oliivi-ihoiselta pikkupossulta kun pyysin tasoittamaan latvat.. Ja laskutti episodista noin 100E vielä sen jälkeenkin kun olin protestoinut äänekkäästi. Kampaaja totesi, että sen mielestä kampaus oli "pirteä". Mulla oli jalassa gladiaattoribootsit, megapillit nahkahousut ja vintage bändipaita, näytinköhän mä siltä, että mä kaipasin jotain "pirteää"..?





Tältähän me kaikki "haluttaisiin" näyttää. Ja tältä lähes kukaan meistä ei näytä.




Tältä me suomalaiset ja ns perustallaajat sitten yleensä näytetään kotivärjätyssä pitkässä hiuksessa jota ei saa leikata. Sävy on ohut ja halpa, latvat palaneet.
Useilla meistä on (ONNEKSI!) parempaakin tekemistä kuin istua peilin edessä tutkimassa karvan kasvua kaikki päivät. Oman ulkomuotonsa näkee kuitenkin lähes aina liian läheltä. Huonot kampaajakokemukset johtuvat yleensä huonoista kampaajista, tai siitä ettei kehtaa vaatia haluamaansa tarpeeksi äänekkäästi. Rehellisesti sanoen lähes kaikki meistä kaipaavat joskus edes ammattiapua. Jos kys ammattilainen alkaa huokailla ja ehdottaa kaljua, sitä voi mun mielestä kolauttaa föönillä leukaan.

Suomalainen hius on lasimainen ja hento. Kotivärjäyksestä jää herkästi vuosien jälkeen käsiin eritasoisia ja sävyisiä kerrostumia, henkilökohtaisena suosikkinani se "tummanruskea" kestosävy joka haalistuu aina kärähtäneeseen oranssiin. Kestoväriä kun ei todellisuudessa ole olemassakaan. Värin vetyperoksidi (ja kyllä, tummat sävytkin sisältävät tätä) vaalentaa hiusten omaa sävyä pigmentin alla, kun ruskea pigmentti kuluu pois tulos on aina likaisen punertava. Visiitti kampaajalle ja sävyn taittaminen ja tasoitus kevytsävyllä korjaisivat ongelman nopeasti, sen sijaan kotivärjäri yleensä sammuttaa tulta tulella ja laittaa päälle uuden kerroksen samaa purkkiväriä. Kun se kuollut hius haaroittuu, sitä ei saa enää millään L'Oreal Ihan-oikeasti-tämä-on-ihmetuote 5,99E mössöillä liimattua ehjäksi. Niin se vain toimii, että silloin tällöin pitää uhrata sentti jotta ne pörheät laineet eivät olisi korppuisia laineita.

Kun sitten onnistut löytämään kampaajan, joka puhuu samaa kieltä ja on valmis tekemään töitä jotta sä näyttäisit paremmalta, siitä kampaajasta kannattaa pitää kiinni. Esim värjäys ei kuitenkaan ole jotain, mikä onnistuu aivan saumatta ensimmäisellä kerralla, meillä kaikilla kun on usein hiuksessa alla ties mitä kaupan sävytteitä, vetyperoksidia, käsittelyjä ja jossain siellä alla vielä oma pohjasävykin joka saattaa olla aivan hukassa tässä vaiheessa. Kampaajallekin voi joskus antaa toisen yrityksen?

Mä olen onnekseni löytänyt mulle itselleni sopivan kampaajan. Se ei yritä tehdä musta barbieta tai muuten pilata päivääni, vaan kuuntelee ajatukseni, antaa sitten oman mielipiteensä rohkeasti ja sitten juodaan kahvia ja jankataan kunnes löydetään yhteisymmärrys. Noin sen pitäisi mennä.

Jakakaahan ihmiset kampaamokokemuksianne?

dagmar f/w09

Dagmarin f/w näytöksessä oli paljon hyvää: viileän murretut sävyt, villa, silkki ja sametti, mielenkiintoiset linjat.. Mutta ennenkaikkea nuo läpinäkyvät housut! Miten mikään noin epäkäytännöllinen ja hämmentävä voi näyttää niin hyvältä kuin tuossa viimeisessä kuvassa vihertävänharmaan mekon ja bootsien kanssa? Jos löydän jostain powermeshiä teen itselleni tuollaiset enkä kehtaa ikinä laittaa niitä päälle.

kesäheinää

Näin New Worldin uudestaan eilen. Leffa ei ollut parantunut yllättäen yhtään viime näkemästä, mutta ihana Q'orianka Kilcher oli tasan niin magneettinen kuin muistin. Näitä katsoessa tekee mieli takaisin juuri pois saksittuja pitkiä, tummia hiuksia. Q'orianka saattaa olla ainoa nainen jenkkileffoista jonka kasvot muistaa vielä seuraavalla viikollakin? Mä olen aina inhonnut tollaisia hippipäänauhoja niinkuin oikeassa alanurkassa, siis aina ennenkuin näin, että tämäkin kampaus sopii jollekulle. Olispa kesä ja kasvaispa munkin hiukseni noin!

fringe it!

Biancon alesta löytyi -50% tämän näköinen hapsulaukku, hintaa jäi laukulle siis reilu 10E. Sinne alehyllylle se myös jäi. Kuvassa laukku on vielä semi-siedettävän näköinen, mutta luonnossa materiaali on halvimman mahdollisen näköinen tekokuituhirvitys. Laukku oli kuitenkin kivan kokoinen, tarpeeksi iso. Mittasuhteet oli kohdallaan. Vaikka clutch ei siis enää mitään maksanutkaan, ei viitsi ostaa kaappiin pyörimään mitään, mikä ei tunnu täysin varmasti hyvältä.

Ajattelin olla nihkeä ja kopsata laukun sellaisenaan. DNA:n mainoksen kuvauksista jäi viime viikolla käteen tolkuttoman ruma kasarinahkatakki jonka revin osiksi. Tarkoituksena olisi tehdä laukku itse käytetyistä nahanpaloista. Pistän kuvaa ensi viikolla kun saan viritelmän valmiiksi.

liian monta kynttilää

Täytän sunnuntaina 27. Varsinaista juhlintaa pitänee harrastaa lauantaina, muru osti mulle keikkaliput ja tarkoituksena olisi vetää oikein pitkän kaavan kautta kun viimeiset 5 vuotta en ole kertaakaan viettänyt synttäreitä. Ruokaa, raivoisaa tälläytymistä, paljon tuttuja, reilusti olusta ja ehdottomasti jatkoille eikä mitään kauneusunia tai muuta nihkeää.

Mä olen surkea "juhlapukeutuja". Vaihtoehtoina on joko että yritän liikaa, hermoilen, vedän ihan överiksi ja tunnen itseni vaivaantuneeksi koko illan kun istun jossain punkkareiden grillibileissä silkkimekossa tai sitten ilmestyminen paikalle niissä perus pillifarkuissa ja harmaassa t-paidassani.
Help?



1. Surface to Airin silkkimekko, Acnen minnihiirikorkkarit. Mekko istuu nätisti ja koska sain sen mieheltäni, se alkaa olla se ykkösvaihtis, muttamutta.. Umh, mekko ja korkkarit?

2. Cheap mondayn jääpestyt pillit, Junk Foodin Blondie -paita, Chloen Betty, Acnen korkkarit ja 278kg rannekoruja. Aika perus. Liiankin perus.

3. Se mukavanlötkö vaihtis, tulee vähän äitiysvaatteet mieleen? Wet look legginsit, MTWTFSS hole wrinkle tee, uudenkiiltävät Doc Martensenit ja ihananpehmeä Rodebjerin puuvillahuivi. No, eipä ainakaan tulisi jalat kipeiksi? Jep, alan tulla tosiaan vanhaksi.

Mitä päälle??

heko heko

Vaihtoehtona kaikenlaiselle pinkkeilylle ja muulle vallitsevalle keväthorinalle: tässä on Pertsa-Make. Löysin ikivanhan töräyksen CD-tornin uumenista. Nassumaalin alla on siis parikymppinen, hehkeä neiti. Koulussa ollessa jaksoi vielä väkertää näitä, vuosien varrella oon oppinut paljon ja vaikka oma vanha kädenjälki nyt vähän naurattaa niin Pertsa on yhä ostarin kingi!

a note to myself

Muistathan rakas Minä Itse näyttäväsi aivan sairaalakarkurilta persikassa, lohenpunaisessa, haaleansinisessä tai valkoisessa? Kokeiltu on useampaan otteeseen. Pistän vähän valkoista juuri tuohon naaman viereen ja tyylipoliisilla on ihan oikea lupa alkaa pamputtaa. Inhottavaa kun joutuu muistuttamaan itseään, ettei jollekin asialle lämpeneminen hitaasti tarkoita, että se juttu omaan vaatekaappiin sopisi. Mähän pukeudun sinimustaharmaaseen ensi kesänä niinkuin joka kesä viimeiset 15 vuotta. Plööh. Sitten kun ne jälki-implantoitavat geenit keksitään, olen ensimmäisenä jonossa. Voisipa vaihtaa ihon pohjasävyä yhtä helposti kuin hiusväriä?

bingo!

Äh jos olisinkin blondi. Pyörrän edelliset puheeni ällöpinkistä poskipunasta. Ällöpinkki poskipuna saattaa kuitenkin olla se maailman paras tuote joka sopii jos ei nyt ihan joka paikkaan niin jonnekin nyt ainakin? Ei mulle, mutta jossain on tarpeeksi viileä ja vaalea iho tohon ja mä lupaan olla aina kateellinen kun sellanen tulee vastaan.

here kitty kitty

MACin kevään Hello Kitty -kokoelma julkistettiin tällä viikolla, ilmeisesti 12. päivä pitäisi päätyä kaupan hyllyille. En suuresti Hello Kitty kamasta piittaa kun olen kroonisesti allerginen muoville ja lasitimanteille. Hetken aikaa meinasin todeta jotta yöks kirkkaille väreille, mutta MACin sävyistä löytyi yllättävän tyylikkäitä vaihtoehtoja ällökarkkipinkille: petrolia, harmahtavaa haaleaa turkoosia, antiikkiroosaa ja magentaa. Skippaan kyllä pinkin poskipunan, mutta pigmenttejä ja kiiltoja pitää ottaa kokeiluun.

MACin sivuilta löytyy hyvä look -opas jossa on listattu käytetyt tuotteet. Jos vielä saisi zoomin ja tuotekartan sivuun valokuvan, sivu olisi aivan täydellinen..

materialistin kevät

Kaikenlaista kamaa tekisi taas niin kovasti mieli!

1. Mustaa vaaleampi kesämekko, mielellään simppeli, suora tai pussimainen linja. Commuunin silkkinen printtimekko kelpaisi. Menisi kaiken kanssa mitä kaapista jo löytyy, kesällä riittäisi paljaat jalat ja gladiaattorisandaalit.

2. Harmaat "roikkupersepöksyt". Philip Limiähän saa nykyään jopa Suomesta, eli toivoa olis löytää ihan nämä kyseiset lökärit. Tankkitopin ja farkkuliivin tai neuleen kanssa.

3. Hyvälaatuinen ei-musta toppi. Kuvassa ihana Acnen pellavatoppi. Löytyy muistaakseni myös tummanharmaana versiona johon varmaan sitten oikeasti päätyisin.

4. Ruskeat tai harmaat gladiaattorit. Mulla on kirpparilta löytyneet mustat jotka sahautin suutarilla 3 kokoa pienemmiksi, nyt taas kirpputoreja tonkimaan jos löytyisi ruskeanakin.

5. Pussimainen lyhyt neule. Mieluiten harmaa, roikkuva ja rönttöinen. Alexander Wang vierailee jo mun unissanikin. Kuvassa taas Acnea.

6. Vähemmän ylikokoinen laukku. Mun laukut on kaikki jostain kumman syystä mustia. Ruskea, sininen ja harmaa tuntuu jo ihan vaihtelulta. Tämä on AllSaintsilta.

7. Mahdollisimman kulahtanut vanha farkkutakki josta sitten hihat puukolla pois, lattianvalkaisuainetta ja hiekkapaperia päälle. Tekee melkein mieli mennä niin pitkälle että läiskisi kammotuksen täyteen vanhoja Pantera -badgeja ja vetäisi alle ruudullisen t-paitamekon. Takaisin teini-ikään!

myttypää

Koulussa aikanaan innostuttiin tekemään näitä täytettyjä nutturoita jokaiseen mahdolliseen kohtaan päätä ja aina silloin tällöin toi maailman nopein kampaus tulee vastaan jollain catwalkilla. En ole ihan kehdannut painua baariin rulla noin keskellä päälakea, korvan takana on ollut toistaiseksi lähin paikka. Nämä on kuitenkin nopeita ja helppoja ja onnistuu melko lyhyestäkin hiuksesta.



1. Tee hiusrotta eli valkki. Kaupasta löytyy valmiina, parhaat ja pehmeimmät saa kuitenkin täyttämällä hiusverkon joko oman hiuksen värisellä aitohiuksella tai ns kreppikuidulla jota saa esim etnisistä kaupoista noin 5-7E/puntti. Täytät vain verkosta sopivan kokoisen mytyn tupeeratulla karvalla ja ompelet ovaalin muotoiseksi ja umpeen.

2. Hiukset tiukasti poninhännälle haluamaasi kohtaan, kuvassahan toi pohja on tasan keskellä otsaa. Jos pelkäät, että ponkkarinauha vilkkuu, tupeeraa pieni osio omaa hiusta ja kieritä ponkkarin ympärille, kiinnitä hiusneuloilla.

3. Nappaa valkki kouraan ja iske omien hiustesi latvan kohdalle. Ala kierittää niinkuin kiinnittäisit valtavaa papiljottia, hiuksen päät sisäänpäin. Sileä pinta on hankalampi saada kuin karkea; itse yleensä tupeeraan ponkkarista tulevan hiuksen pohjan, otin päällimmäisen osion ja silotan kammalla ja hiuslakalla peilikirkkaaksi ennenkuin alan rullata. Takkutukkaversio on tosi nopea, tupeeraat hiukset vain isoissa osioissa, kaivat pari suortuvaa irralleen nipusta ja rullaat.

4. Neulaa mytty tasaisesti hengettömillä pinneillä kiinni muutaman sentin väliltä rullan alta niin, että neulat jäävät alle peittoon. Tässä vaiheessa muotoa on helppo vielä murjoa mieleiseksi.

Tehtiin tuosta burleskia harrastavalle kaverille versio jossa rulla tuli vinosti ohimolle ja neulattiin hattuverkkoa ja muutama irto orkidea hiuksiin. Instant pillerihattu.

silmälasikäärme

Tein aivan kamalan mokan: kokeilin noita ihania Balenciagan nössökehyksiä päähäni ja nyt on hankala elää ilman. Mulla on ollut samat lasit melkein 4 vuotta, joista viimeiset 3 ne on käyneet hermoille. Pinta alkaa olla naarmuilla ja väri kyllästyttää. Optikko oli sulaa hymyä kun näpläsin hiki valuen kehyksiä peilin edessä. Olivat sitten liikkeen kalleimmat lasit. Toisaalta, rillit ovat aina keskellä kasvojani, ei pitäisi maksaa satoja euroja jostain, mitä ei oikeastaan halua. Nämä mä haluaisin. Onkohan pankkiryöstöstä enää mitään hyötyä?


Toiset Balenciagat samaa mallistoa. Vinkeä muoto.



Ok, Oliver Peoples taitaa olla jo vähän liikaa? Näistä lähtee melkoiset Patrick Bateman -vibat..

terkkui äipälle!

Oman naaman esitteleminen julkisesti tuntuu hiukan omituiselta, jopa näin pienelle yleisölle, mutta tässä se nyt sitten (tavallaan) tulee.



Jenni aka Suzy9mm otti mulle joulun alla muutaman kuvan ihan työkäyttöön ja napsaisi samassa tämän "joulukortin" musta omaan käyttöönsä. Ja sehän on.. mustaa. Ja glitteriä. Ja melkoinen sotamaali. Eli aloitan tämän oman naaman viljelyn tällätavoin kevyesti, mua kun ei meinaa tunnistaa tuolta alta, en ole siviilissä aikoihin jaksanut käyttää puuteria kummempaa ja en oikein tunne oloa kotoisaksi kun on sekä silmät että huulet tummaa yhtäaikaa. Oh well. Siinä olen. Myöhäiset joulutervehdykset?

sweet child of mine

Käytiin katsomassa Aronofskyn The Wrestler tänään. Jännällä tavalla kyseessä on miehen aikuisin työ toistaiseksi; visuaalinen kikkailu on vaihteeksi antanut sijaa ihan tarinallekin, vaikkei se sinänsä ihmeellinen ole. Leffa on kovasti katsottava, mukavan pimeetä huumoria. Pääosan Mickey Rourke sen sijaan on katsottavan sijaan lähes loistava. Plussaa leffan soundtrackista, tukkahevistä Gunnareihin. Alkoi tehdä mieli kaivaa farkkuliivi ja meleerattu harmaa huppari kaapista!



Löysästi aihetta sivuten pitää sanoa, että Rourke ei ole vanhetunut hyvin eikä tyylikkäästi vaan mielenkiintoisesti. Hollywoodin botox-photoshop-astangajoogakloonien jälkeen on mahtavaa katsoa kasvoja joista näkyy muutakin kuin personal trainerin ja veitsen jälki. Elettyä elämää ja sen tuomaa karismaa ei voi korvata millään. Nyt olisi mukava nähdä myös naisnäyttelijöiden seassa muutama karhea, rumankaunis poikkeus? Tuskin tulee tapahtumaan.. mikä on menetys.

weekender

Lomaan on matkaa vielä 1,5kk, mutta mä suurinpiirtein olen jo pakannut. Tekee mieli katsella shortseja ja kesämekkoja. Bikinitkin pitäisi löytää? Ja se kesä on tietysti tulossa jossain vaiheessa..
Mulla ei taida olla minkäänlaista matkalaukkua. Inhoan raahata reissussa mukana turhaa tavaraa. Opin aikoinaan bändin kanssa kiertäessä pakkaamaan kevyesti; teeastiaston, 20 paria saappaita ja pihan koristekivet voi jättää kotiin. Mun isoin laukku on Resterödsin printtishopperi, on varmaan pakko luovuttaa ja tunnustaa ettei siihen mene 3 viikon vaatteet, pyyhkeet ja räpylät?
AllSaintsiltä löytyi tämmöinen jättikokoinen kulahtaneen musta holdall -laukku. Pikkutaskut riittävät mun pikkukamoilleni ja tämän saisi olallekin hädän tullen. Sitäpaitsi se on ihana ja mä tahdon tahdon tahdon sen! ööh. Ehkä ensi kuun palkasta?