huippumalli haussa

Päivitin viimeksi portfolioni kun valmistuin maskeeraajaksi tammikuussa 2007. Jepjep. Työtä on aina ollut hakemattakin, mutta nyt alkaa tyhjyyttään ammottava kansio hitaasti vaivata. Naapurin tytöstä innostuneena olen nyt yrittänyt aloittaa testikuvaamisen uudestaan.

Eli jos luet tätä, ihosi on suht inhimillisessä kunnossa ja olet mielellään kameran väärällä puolella niin tulehan mulle meikkimalliksi. Palkaksi en voi luvata kuin kuvat, joten parempi vaan josset ole ammattilainen. Laitahan viestiä niin otan yhteyttä.


Kuvassa aikaisempi uhri 2 vuoden takaa kun olin vielä Voicella maskissa. Nyt rohkeasti vaan kaikki kersat auttamaan köyhää raasua jolla ei ole varaa ammattimalliin.

järjestelmällistä rahankäyttöä

Säännöllisesti kuvittelen, että koskan olen "taiteellisella alalla" voin loppuelämäni mennä töihin kumihousuissa, prätkäbootseissa ja mummon risassa villapaidassa. Vaan urpo luulin väärin. Tällä hetkellä freelancer -tilanteeni vaatii jatkuvasti täysin tuntemattomien, kaupan ja markkinoinnin alalla pyörivien ihmisten tapaamista sekä ties mitä esittäytymässä ramppaamista. Kumihousut ei kuulemma oikein toimi Isojen Kulttuurirahastojen kanssa.

Mä en osaa pukeutua juhliin enkä konservatiivisesti. Vedän aina yli, kun pelkään, että kaikille paljastuu, että olenkin oikeasti rönttöapina. Mun työhaastattelulookista tulee aina surullisesti mieleen Elisabeth Rehn goes drag. Näyttää pahalta.

Viime viikolla meinasin lähteä ostamaan semi-konservatiivista, mutta samalla vähemmän Thatchermäistä vaatetta. Jotain, mikä olisi tarpeeksi tylsää ja neutraalia, muttei nyt ihan naamiaisasu sentään. Lisävaatimuksena on vielä pitkät hihat, mulla kun näitä peiteltäviä tatuointeja riittää. Tein jopa ihan mindmappia, jotain tämänhenkistä kävi mielessä:


Monen tunnin kiertämisen jälkeen alkoi nousta tippa linssiin. Kaupassa teki mieli vain kaikkea nahkasta ja niittistä. Kaikessa muussa näytin muumimammalta.

Lopulta Helsinki10iin. Siellä rakastuin sitten luonnollisesti päätäpahkaa. Eipä tullut kivaa työasua, tuli Horacen nyrkinkokoinen pääkallorintaneula. Taas yksi eeppinen virhe. Muttamuttakun se on ihana. Se ei mahdu takkini alle mekon rinnuksessa ja sillä takuulla säikyttää kulttuuritantat hengiltä, mutta.. ihana?



Mä en sitten vaan osaa.

peppu levenee, hiukset lyhenee

Aina vain lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Undercut -tyyppinen epäsymmetrinen töyhtö oli hauska, mutta jostain syystä mä näytän herkästi Hyryläläiseltä kampaamoamisopiskelijalta jos letti on liian graafinen tai "vaikea". Seuraavaksi sitten varmaan se millisiili.

Elämä on ollut helpompaa kun kampaaja on käyttänyt 1,9% hapetetta. Väri kestää kyllä, mutta eipä tule niin tiukkaa tyvikasvua. Sävy on kuitenkin sen verran lähellä omaa, ettei näytä mahdottomalta kun alkaa haalistua. Tämä on rakkautta.

Mun pää muuten näyttää munalta. En saa enää ees kaupasta keskaria ilman papereita. Tarkoittaako tämä että olen Benjamin Button?

sci-fi double feature

Kaveri sai puhuttua ympäri: hommasin liput 31. päivä Helsinki Burlesque Horror Cabarehen. Periaatteessa burleskista pitäisi varmaan olla innoissaan: useampi tuttu harrastaa, hauskoja kauniita naisia tasseleissa ja glitterissä.. jostain syystä en vaan ole lämmennyt raivokkaasti. Korkeintaan ihan pikkupikkuruisen vaan.

Jokatapauksessa, kyseessähän on naamiaistyyppiset Halloween bileet, ja eihän tuonne menemisessä olisi tasan yhtään järkeä, jossei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja vetäisi päälle jotain totaalisen ääliömäistä.

Vaihtoehdot ovat:



Rocky Horrorin Columbia. Mä olen aina halunnut jonkun tekosyyn tehdä itselleni tollasen takin. Klassikko on aina klassikko. Mulla olisi just sopiva peruukkikin varastoissa.


Oikeastaan kuka tahansa Disneyn pahoista äitipuolista. Oi nuo kulmakarvat, nuo kulmakarvat.. Dragmeikki naisella on aina voittajaidea.


Zombihan on toki toinen klassikko. Tuo tyttö (?) olivinvärisessä paidassa inspaisi mua, tosin sit mentäisiin jo latex ja kaljutus -osastolle, enkä tiedä riittääkö aika ja raha. Kaikkihan on jo varmaan kuulleet hutsusäännöstä? Jos Halloween on se yksi päivä vuodesta kun saa pukeutua täydeksi horoksi ja kukaan ei saa tulla avautumaan siitä, niin pakkohan sitä on tavan mukaan mennä täysin vastakarvaan ja näyttää mahdollisimman.. gorelta.

Mm.. Vampirella ei onnistu koska olen liian paksu. Omaperäiset ideat on vielä hieman hukassa. Liisa Ihmemaassa Herttakuningatar on myös harkinnassa, siinä pääsisi jo irrottelemaan.

Hyviä ideoita otetaan vastaan.

blackstyle

MAC -fanina alkoi kädet hikoilla epäterveesti kun ensimmäistä kertaa näin style black -sarjan tuotteet. Melkeinmustaa lilaa ja sinistä, greasepaint stickejä, mustaa huulikiiltoa.. Vaikkei kukaan asiakkaista ole koskaan koskaan koskaan antanut mun irrotella mustalla tai oranssilla huulipunalla (miksi suomalaiset naiset muuten pelkää huulipunaa?), niin päätin ostaa pakkiin ihan sitten vaikka omaksi ilokseni. Voin kummitella himassa huulimustani kanssa.

Sarja tuli myyntiin 1.10. Ne vinkkasi, jotta puolenpäivän maissa pitäisi olla ulkona laatikosta ja hyllyssä. Olin n. 20 vailla paikalla, korppikotkatyyliin kiertelemässä. Standi ei ollut vielä esillä. Tuli kiire kampaajalle, joten kipitin pikana Eiraan ja palasin vajaat 2h myöhemmin, leikkauksen ja värin jälkeen. Lähes kaikki tuotteet oli jo myyty loppuun. Jepjep. Sinistä ja mustaa greasepainttia oli ja taisin saada toiseksiviimeisen mustanlilan mattapunan.

Herää vaan kysymys: olisiko huono idea tilata isompia eriä? 2h on aika lyhyt loppuunmyyntiaika kosmetiikkatuotteelle. Kyse kun ei ole 800E Wangin laukusta vaan alle 20 luomiväristä. Outoa kaupankäyntiä. No, tilasin netistä puuttuvat värit, kiäh kiäh.

Jokatapauksessa: greasepaint stick osoittautui ehkä ihan tasan hittituotteeksi! Paksu ja pigmenttinen koostumus, smoky eyen rakensi minuutissa ja se pysyi paikallaan. Mukavan rasvainen, kiiltävä pinta. Yllätyksenä tuli, kun seuraavana iltana kiireessä tein itselleni 50's henkiset kissansilmärajaukset samalla kamalla, ja ne pysyi skarppeina läpi hikisen baarikeikan kello viiteen asti aamulla. Nyt löytyi uusi suosikki.


Naapurin kotona työskentelevä käsikirjoittajatyttö on olemassa sitä varten, että siihen saa kokeilla kaikkia uusia lelujaan. Luomilla grease mustana, kajalina MuFen musta, huulilla Dsquared2 -sarjan lip remover tint, pohjana Korresin tinted day moisturen vaalein sävy ja muotoiluun pari astetta ihon sävyä tummempi MuFen face&body fluid sekä Macin kuultovoide, sävy Pearl. Maailman nopein pikabilemeikki grease stickillä, ei voi kuin intoilla.

Pisamat on muuten maailman siistein juttu. Miksei mulla ole kuin pigmenttivaurio navassa? Tylsää.

takaisin menneisyyteen, osa2

Leffa purkissa ja nyt olen sitten "työtön", eli vailla kokopäiväistä oman alan duunia. Kaikenlaista muuta pikkuhommaa ja irtokeikkaa näyttää saavan juuri ja juuri räävittyä kasaan eli eiköhän tässä elellä jotenkuten lopuvuosi ja muutama viikko kuvausten jälkeen oon jo melkein puhekykyinen ja ulkona punkastakin.

Kamalinta tilanteessa on se, että tilillä on nyt lupsakkaasti rahaa, jota en kuitenkaan anaalisena nihkeilijänä uskalla törsätä aivan samantien, ennenkuin oon täysin varma, mitä meinaan seuraavaksi ryhtyä säätämään. Kouluun tekisi salaa mieli, ja se tarkoittaa sitten siirtymistä säästölinjalle.



Ei yhtään auta, että Campbellin kengät vainoaa mua jo unissanikin. Jos syön ensi kuun ajan vaikka vanhoja kenkiäni, niin eiköhän näihin löytyisi varaa? Voisi perustella silläkin järkipäätöksellä, ettei tarttis heti ostaa uusia vaatteita, mun vanhat mustat kulttuuritanttisäkit sais tarpeeksi uutta elämää näistä.


Yritän tässä kun aikaa on käydä taas vaatekaappia tyhjentämään. Huuto.nettiin vaan. Heti kun saan siis aikaiseksi. Olisi esim All Saintsin prätkärotsi turhana nurkassa sekä Diesel Black Goldin farkkurotsi. Jollakulla muulla on varmasti käyttöä?

Huuto.nettiin!

Työ puvustossa on pitänyt kiireisenä. Skippasin tälle päivälle tarjotun keikan ja aloin sensijaan siivota vaatekaappia, aamulla hädässä tosta mustasta kasasta ei löydy enää mitään.

Auta pitämään kaappi kasassa!
Ja URL näin vielä erikseen: http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?sellstyle=K&classification=0&status=N&stype=A&tits=&seller=sugarfrost&bidder=&location=&odir=A&cat=%25&start=0&num=50

Myynnissä kamaa siltä lyhyeltä kaudelta keväällä kun kuvittelin vakavissani ikinä käyttäväni muuta kuin mustaa ja valkoista. Twenty8Twelveä, Monkia ja Tigeriä löytyi ekasta vaatemytystä, huomena jos sydän antaa periksi pistän mukaan Acnea ja Diesel Black Goldia. Siis jos pystyn ottamaan sen massiivisen henkisen askeleen ja myöntämään, että ihanaakin ihanampi vaate voi näyttää iljettävältä kun mä sen päälleni heitän.
Eli antakaa ihmiset mulle rahaa niin saan tilalle jotain uutta? Kirpparikassi on sitten vielä ullakolla erikseen, jos saisin seuraa Valtterin kirpparille jakamaan myyntipöytä niin tulis tyhjennettyä sekin. Vapaaehtosia kirppariseuraksi?

rush rush

Kaiken säädön seassa otin ja tein sen, mitä on tehnyt mieli jo kauan: naksin hiukset pois! Kieltämättä kun sellasia 30cm hiustöyhtöjä alkoi tippua kampaamon lattialle iski primäärireaktio päälle ja teki mieli ampaista ylös tuolista ja pakoon. Ensishokin jälkeen tuntuu hyvältä. Letti kuivaa parissa minutissa eli pestä voi kun huvittaa, ei silloin kun ehtii. Bad hairday:t on historiaa, tämä on niin lyhykäinen, että laittamiseen menee pähkinänkokoinen vahapallo ja se on siinä.

Jepjep. Perjantaina lähtö Lontooseen. Yritän suorittaa raportointia. Asuin siellä hyvin lyhyen aikaa 8 vuotta sitten, sen jälkeen ei ole tullut käytyä kuin läpikulkumatkalla.

Onko kukaan pyörinyt Lontoossa tämän kevään aikana? Hyviä vintagekauppoja, jne suositella? Mun oma infoni on ihan keskiajalta peräisin..

footah

Näytää pahasti siltä, että tästäkin on tulossa harrastus, joka jää unholaan pian aloittamisen jälkeen työkiireiden takia. Viimeaikoina ei ole ehtinyt aina edes kunnolla nukkumaan, joten eipä ole ihme.

Kieltäydyn piruuttanikin lopettamasta, vaikka sitten bloggaaminen olisi välillä melko satunnaista.
Asiaa sivuten: sain työtarjouksen oman alan ulkopuolelta ensi syksynä. Plussana olisi lyhyt ja stressitön työpäivä mukavien ihmisten parissa, miinuksena jalka luultavasti lipeäisi taas oven välistä ja jos jossain vaiheessa kaipaisi omalle alalle takaisin, tappelu paikasta auringossa alkaisi taas alusta. Mulla on muutama viikko aikaa harkita, plussat ja miinukset on sen verran tasassa, etten ole vielä lähelläkään päätöstä.



Työssä on se hyvä puoli, ettei ehdi shoppailla. Ja eBayssa on se huono puoli, että sinne ehtii aina. Viimeaikojen ykkösoivallus on ollut naurettavan havat Essien ja Opin kynsilakat, jopa niitä Suomesta aikoja sitten loppuneita viime sesongin värejä löytyy. Omat suosikit beige/harmaa nude Tickle My France-y ja You Don't Know Jacques on aina täällä kaupoista loppu, eBay auttaa hädässä.

love is all you need (..yeah, right)

Tämänhetken ykkösobsessio alkoi varmaan tosta Katen kuvasta, jossa sillä on ihanan takkuinen tukka ja täydellinen, vajaahihainen prätkärotsi.
Tahdon uuden takin! Mielellään nahkaisen, rennon, lyhythihaisen tai jopa aivan ilman hihoja. Tuostahan saa yhdistämällä aivan mitä vaan.

Oon jo pidempään kolunnut sopivaa liivi/takkimallia Helsingistä, ei tasan mitään löydy. Netti avuksi.


Ensimmäinen on Cavallia ja täysin mun saavuttamattomissani, mutta kovasti tykästyin. Tuosta saisi maustamalla joko etnohenkisen tai rockin.

Keskimmäiset on molemmat AllSaintsiä, näihin munkin lompakko taipuisi. Rakastan tota mokkaversiota! Mahtava likaisen ruskeanharmaa, tulee mieleen mun lempikynsilakka OPIn You Don't Know Jacques jonka ne perkeleet meni nyt sitten lopettamaan.

Reunalla vielä das ultimate el cheapo, eli Brittien Warehouse, johon siis reilun kuukauden päästä pääsen itsekin käsiksi Lontoonreissulla.

Voiko olla mitään parempaa kuin lyhythihainen nahkarotsi? Ei voi?

ei nyt aivan rakkautta

Pikaista, töissä on kamala kiire, olen taas Michelinukkoutunut täysin ja inspiksestä ei voi puhuakaan..



Matthew Williamson HMlle jää kyllä multa väliin. Ensinnäkin siksi, etten tässä tokkurassa voisi kuvitellakaan painuvani jonottelemaan MenkkaHaukalle, ja toiseksi siksi, että vaikka paikkapaikoin melkein lämpenin printatulle silkille, ei tuossa nyt tuota kuvan oliivinväristä nahkarotsia lukuunottamatta oikein tuntunut mikään omalta. Happovärit on ihania keväällä. Ja mä en perkele laita niitä päälleni. Ikinä.

Tuon nahkatakin voisin silti huolia, ja melkein (outoa kyllä?) ton sinisen silkkipuvunkin. Go figure.

Ostin lentoliput Lontooseen hetken päähänpistona. Tyhmä, mutta hauska veto. 5-8.6.09, kaljoittelua Madridilaisten tuttujen kanssa jotka vaan sattui samaan aikaan kaupunkiin, shoppailua, raivoisaa liehuntaa.

cut it off!

Lisää lyhythiuksi-intoilua!

Mitähän mä tässä enää odotan? Eikös se kuitenkin kasva takaisin jos pään kyniminen osoittautuu virheliikkeeksi..?

kesä + hyönteiset

Takaisin kotona, jetlagissa ja nälkäinen. Kiva kesäinen rusketus my ass; viimeisessä majapaikassa oli sitten jotain paikallisia ihmissyöjäluteita. Ainoa värillinen paikka mun kermanvaaleassa kropassani on nyt jalat ja ne on sadan pienen punaisen pureman peitossa. Kutisi yöllä niin, ettei pystynyt nukkumaan.

Ihana matka, ihana saari, ihania ihmisiä, ihanat maisemat, taivaallista ruokaa. Oon vaan melkoisessa tokkurassa yhä (ja 30 asteen tiputus lämpötilaan ei muuten auta), palataan blogin pariin illemmalla kun/jos saan aivoni takaisin.

Matkanjälkeisiä lupauksia: oon lähes aidon motivoitunut tiputtamaan 4 kiloa. Mies lupasi auttaa, eli nyt se tuskainen raejuustonsyönti taas alkaa.

Matkasta jäi rahaa yli. Reilusti. Ei paratiisissa saanutkaan sitä kulumaan. Kaikki paras tekeminen eli vedessä lilluminen ja vuorilla rymyäminen oli luonnollisesti ilmaista ja jos tuli syötyä, kokattiin omalla pihalla tai otettiin mukaan paikallisten omista, puoli-ilmaisista paikoista. Cocktailit altaalla -osasto jätettiin lähes kokonaan väliin, ei kiitos. Sen sijaan haettiin kylän kojusta Pekua ja istuttiin rannalle.
Eli: lähden Lontooseen, Berliiniin tai edes Tukholmaan kesäkuussa matkasta jääneellä kassalla. Nyt pitäisi päättää mikä noista. Ja yksin.

Nyt menen kaupungille kutisemaan. Saahan osan niistä ylijäämistä kiikuttaa Beamiin?

oooh, emily

Ensimmäinen Emily Bluntin leffa jonka näin ei ollut Devil wears Prada, vaan brittiläinen indietuotanto My summer of love, ei tosin aavistustakaan onko tuota suomennettu jotenkin? Klassisen kauniit englantilaiset kasvot, mahtava aksentti ja nykyään melko kivasti vonksahtanut tyyli.

Pradasta jäi ennenkaikkea mieleen Emilyn ihanan räikeät silmämeikit. Leffasta inspiroituneena kokeilin taivaansinistä itsekin kotona, lopputulos oli jossain 70-luvun transuprostituoidun ja mustan silmän välimaastossa.. Olispa taas se viileän vaalea iho.

Niille teistä jotka pystyvät kantamaan tuon kunnialla: Pradan meikkaaja Nicki Ledermann käytti juuri tuossa kuvan meikissä Diorin 5-sävyn palettia #250 Seascape, Diorin ripsaria ja pohjalla sitä munkin käyttämääni Make-Up Foreverin Face & Bodya. Suomesta löytyy hyllystä aivan loistavat vaihtoehdot sille Emilyn tummemmalle, vihertävälle, metalliselle silmämeikille: Make-Up Storen Rec tai Paus.

Parhaimmillaanhan nuo vahvat, vaaleat sävyt on aivan sellaisenaan. Pohjusta silmä huolella, jotta saat luomen omat sävyt peittoon ja puuteroi. Väri ei näytä juuri miltään, jossei pohja ole tasainen ja vaalea. Itse levitän yhtä ja samaa väriä koko liikkuvalle luomelle ja siitä siipimäisesti ohimoa kohti ja ylöspäin. Emilyllä kuvassa näyttäisi olevan silmän alaluomella puuterimaisella, tummemmansinisellä värillä tehty rajaus, yläluomella ei ole rajausta ollenkaan.

bandstand

TopShopin lookbookissa on jotain ihanaa. Nämä kaksi on aivan ehdottomia suosikkeja lopputalvelle; eihän tässä nyt ole sinänsä mitään uutta ja erikoista, mutta mittasuhteet on kohdallaan. Kapeeta ja tummaa ja satiinikorsetti villaneuleen alla todella toimii.
Kevääksi ostoslistalla: jykevät korolliset nauhanilkkurit. Menee syksylläkin taas.

Tämä on ajastettu postaus. Kovin monia en ehtinyt ennen lähtöä vääntää, katsotaan jos reissun aikana löytäisi nettikahvilan josta postailla miehen ottamia kuvia.