sweet child of mine

Käytiin katsomassa Aronofskyn The Wrestler tänään. Jännällä tavalla kyseessä on miehen aikuisin työ toistaiseksi; visuaalinen kikkailu on vaihteeksi antanut sijaa ihan tarinallekin, vaikkei se sinänsä ihmeellinen ole. Leffa on kovasti katsottava, mukavan pimeetä huumoria. Pääosan Mickey Rourke sen sijaan on katsottavan sijaan lähes loistava. Plussaa leffan soundtrackista, tukkahevistä Gunnareihin. Alkoi tehdä mieli kaivaa farkkuliivi ja meleerattu harmaa huppari kaapista!



Löysästi aihetta sivuten pitää sanoa, että Rourke ei ole vanhetunut hyvin eikä tyylikkäästi vaan mielenkiintoisesti. Hollywoodin botox-photoshop-astangajoogakloonien jälkeen on mahtavaa katsoa kasvoja joista näkyy muutakin kuin personal trainerin ja veitsen jälki. Elettyä elämää ja sen tuomaa karismaa ei voi korvata millään. Nyt olisi mukava nähdä myös naisnäyttelijöiden seassa muutama karhea, rumankaunis poikkeus? Tuskin tulee tapahtumaan.. mikä on menetys.

weekender

Lomaan on matkaa vielä 1,5kk, mutta mä suurinpiirtein olen jo pakannut. Tekee mieli katsella shortseja ja kesämekkoja. Bikinitkin pitäisi löytää? Ja se kesä on tietysti tulossa jossain vaiheessa..
Mulla ei taida olla minkäänlaista matkalaukkua. Inhoan raahata reissussa mukana turhaa tavaraa. Opin aikoinaan bändin kanssa kiertäessä pakkaamaan kevyesti; teeastiaston, 20 paria saappaita ja pihan koristekivet voi jättää kotiin. Mun isoin laukku on Resterödsin printtishopperi, on varmaan pakko luovuttaa ja tunnustaa ettei siihen mene 3 viikon vaatteet, pyyhkeet ja räpylät?
AllSaintsiltä löytyi tämmöinen jättikokoinen kulahtaneen musta holdall -laukku. Pikkutaskut riittävät mun pikkukamoilleni ja tämän saisi olallekin hädän tullen. Sitäpaitsi se on ihana ja mä tahdon tahdon tahdon sen! ööh. Ehkä ensi kuun palkasta?

alexa

Alexa Chungissa ihanaa on se, että nuo hiukset on ihan ihan oikeasti kenen tahansa saavutettavissa. Olishan sellanen takamukseen asti pitkä, hunajanvärinen ja hauiksenpaksuinen harja tietysti jokaisen unelma, mutta Alexan indiepolkka on niin ihanan .. inhimillinen?

Huomasin juuri, että oma kuukausiin-ei-ole-leikattu -takkukasani on itseasiassa salaa valahtanut aivan samaan malliin.

1. Tältähän mäkin itseasiassa aamuisin näytän kun mitään ei ole tehty. Tarkoittaako tämä nyt, että mulla on ihan virallinen lupa poistua talosta tämän näköisenä?

2. Helppo kampaus vaikka hiukset olisivat kuinka suomalaisen ohuet ja lasimaiset. Hyvä föönausneste (itse viimeaikoina käyttänyt L'Orealin TecPlita, mukavan puolimattainen lopputulos) alle, isolla pyöröharjalla reilusti volyymia föönaukseen, kevyt tupeeraus kruunulta tyveen ja se olisi siinä. Itse puristelen yleensä vielä latvoihin/osioihin vähän mattavahaa, ettei lopputulos ole liian sliipattu.

3. Vähän niinkuin mitään ei olisi tehty, osa 2. Osiksen Hairbody styler toimii tosi hyvin tämmöisiin. Se on ohut, primertyyppinen hoitava muotoilusuihke, antaa aivan inasen volyymiä ja pitoa vaihtoehtona aivan puhtaalle hiukselle. Tätä voi lämpimästi suositella keskipitkistä pitkiin hiuksiin, ihanan luonnollinen lopputulos ja hyvä pohja vaikka sekaisille laineille.

4. Lisää Hairbody styleria päähän, tai jotain vastaavaa ei-niin-tönkköä muotoilunestettä, keskikokoiset rullat ja antaa kuivua. Kun muotoilutuote ei ole liian vahva ja rulla on oikean kokoinen ei kiharasta tule mummotyylistä. Hiuksen pitäisi mennä muutaman kerran rullan ympäri: yhdellä kierroksella kiharasta tuleekin suora ja useammalla afrokäkkärä. Harjaa auki varovasti ja haro sormilla paikalleen. Tältä meinasin illalla töissä näyttää.

sekoilua alennusmyynneissä, osa1

Mopo lähti käsistä All Saintsin 70% alemyynnissä.
Mulla ja miehellä kävi siinä mielessä onni onnettomuudessa AllSaintsin huonosti päivittyvien aletuotteiden kanssa, että viidestä tuotteesta postiin päätyi lopulta vain kaksi. Ei tosin meidän omasta tahdosta: nettisivu päivittyy huonosti, hajakokoja oli sivun mukaan vielä jäljellä joten shopping cartiin vain ja Visa kehiin. Vasta 2 päivän kuluttua tuli automaattinen maili, jossa ilmoitettiin, että varastosta löytyi vain mun laukkuni ja miehen paita, jotka oli sitten jo postitettu. Jos olisi halunnut lisätä tilaukseen jotain pois jääneen mekon, neuleen ja paidan tilalle, se olisi pitänyt tehdä erikseen uutena tilauksena ja maksaa siis myös postit uudelleen. Varastotilanteen ollessa tämä, olisi ollut mukava päästä käsiksi avoimeen tilaukseen vielä ennen postitusta. Samanaikaisesti nettisivun mukaan samoja tuotteita löytyy yhä. Jaa-a?

Noh. Mika on suloisen pehmeä ja tarpeeksi iso laukku arkikäyttöön, eikä ainakaan tarvitse hikoilla Visa-laskun kanssa ensi kuussa. Meinasin yhdistää hajoileviin vaaleisiin boyfriend -farkkuihin ja myöhemmin shortseihin ja vaaleaan neule t-paitaan.

rag & bone s/s09

Rag & Bonen kevät. Pre-fall 2009 jonka näin ennen tätä toimi ainakin mulla sen verran hyvin, ettei siitä helposti olisi enää voitu panna paremmaksi. Eikä sitten pantukaan. Samanaikaisesti sekä rakastin, että inhosin noita mod/rudie vaikutteita. Kyseessä on aina ollut mulle mieluinen katutyyli, mutta sitähän se nimenomaan on: valmista, olemassaolevaa katutyyliä. Tottakai high-end ottaa vaikutteita alakulttuurista ja toisinpäin, tässä ei vaan nyt mitään mullistavaa lisätty jo valmiiksi tuhat kertaa pureksittuun lookkiin. Vähän niin kuin coveroisi kappaleen nuotilleen. Ei erityisen "luovaa" touhua. Lavalla näkyi paljon sellaista, minkä toki mielelläni ottaisin itsekin kaappiini (tai mistä jokin versio on sinne kaappiin päätynyt jo aikoja sitten), mutta jotenkin potku jäi puuttumaan.



Pre-fallin kanssa on jo aivan eri fiilis. Tässä on otettu jotain, mikä on kenties tehty jo miljoona kertaa aiemmin tänä vuonna, ja silti onnistuttu lisäämään siihen se jokin, mikä saa kuvan näyttämään tuoreelta ja kädet kaivelemaan Visa-korttia laukusta. Tämä mulle heti kiitos!

Nykyään heitän niskaani tasan sen mikä aamulla hyvältä tuntuu, paljoa piittaamatta alakulttuurisekasopasta. Ska/mod -meiningit herättävät kuitenkin yhä positiivisen pörheitä tuntemuksia. Kyseessä on kuitenkin klassikkolookki. Duunariestetiikassa yhdistyy monet sellaiset tekijät joita ehdottomasti arvostan omissakin vaatteissani: laatu, kestävyys, ajattomuus, käytännöllisyys. Kuulostaa kuivalta, mutta rudie/oi/mod/ska -tyyli on kestänyt aikaa ihan sellaisenaan niin loistavasti, juuri näistä syistä. Eli ensi kerralla kun tekee mieli työntää ruutupaita farkkuihin, taidan kaivaa esiin kuitenkin niitä luotettavia Shermaneita ja Perryjä, R&Bn sijaan.

jos...

Jos mulla olisi aivan pikkuisen parempi iho..
..käyttäisin tätä ympäri vuoden.
Korres on vuonna 1996 perustettu Kreikkalainen luonnonkosmetiikkasarja, Helsingistä löytyy myymälä Annankadulta. Watermelon Lightweight Tinted Moisturiser SPF 30 on sen muutaman kympin edullisempi vaihtoehto Shiseidolle ja Diorille; kosteuttaa, suojaa auringolta ja antaa hippusen peittoa. Yleensä mulle tämä on loppukesän tavaraa kun iho on hieman ruskettunut, mutta jos kasvoissa ei ole paljoa peitettävää tällä pärjää ympäri vuoden. Ei näytä, eikä tunnu sotamaalilta, pakko suositella niille joita muuten laiskottaa meikkaamisen kanssa.

falling in love

Ne itsestäänselvät pastellivärit tulevat takaisin jossain muodossa tasan joka kevät, samoin kuin kukkakuviot ja ohuet materiaalit. Tämä tuottaa yhtä varmasti mulle päänvaivaa joka kevät. Kaupoista ei puoleen vuoteen tahdo löytää mitään päällepantantavaa. On olemassa muoti-ilmiöitä joihin ei kertakaikkiaan voi lähteä itse mukaan. Useammalla catwalkilla näkyi vaatteita jotka laittaisin mielelläni päälle heti sinä aamuna kun herään pitkänä, hoikkana ja vaaleana. Sensijaan jos mä itse vedän päälleni valkoisen sifonkiunelman volangeilla, joku kaivaa takuulla harppuunan esille. Liian tiukat pukeutumissäännöt ovat tylsiä, mutta rajansa kaikella. Viileänvaaleat värit saavat mun ihoni näyttämään likaisenkelmeältä ja valkoisesta tulee Moby Dick -välähdyksiä..

Tosin tänä vuonna epäilen, että päädyn venyttämään rajojani. Beigen, helmenharmaan, hennon lohenpunaisen ja luonnonvalkoisten välimaastosta on pakko löytyä jotain mullekin sopivaa, jossei muuten niin sitten vaikka yhdistettynä uskolliseen grafiitinharmaaseen ta kulutettuun mustaan. Philim Lim3.1 s/s oli taas kerran suuresti mieleen. Taidan ruveta etsimään vaaleampia sävyjä omaan käyttöön sieltä kartan puuterimaisemmasta päästä, hyvällä tuurilla jonnekin päin sitä asua (mahdollisimman kauas kasvoista!!) saisi ujutettua varovasti niitä rehellisiä pastellejakin.

yök yök yök ale

Mä saan alennusmyynneistä lähinnä vatsavaivoja. Henkkamaukalla on hyvin harvoin mitään mitä haluaisin sillä normi 19,90 hinnallakaan, eli en viitsi seistä 7 tuntia hikisessä jonossa muutaman euron säästön takia. Toisaalta kun sattuu kävelemään Vagabondin ohi keskellä päivää.. Mukaan tarttuivat nämä. Kyllä ihmisellä saa olla yhdet kengät joilla pystyy oikeasti kävelemään?



Nettimyynti on eri asia, varsinkin jos sattuu löytämään jotakin mitä himoitsi täydelläkin hinnalla ja nyt vielä ilman kaupassa jonottelua. Punnan kurssi on naurettavan alhaalla ja siihen vielä 50% alennusmyynti päälle ja sain kauan kaipaamani uudet Dr Martensenit, tällä kertaa kiiltonahkaisena. Maiharit on jo varmasti täysin last season ja mitävielä, mutta kun olen Doceissa juossut talveni 12-vuotiaasta asti, viime vuodet käytössä ovat olleet klassiset tiilenpunaiset jotka löysin kirpputorilta.

vuoden suosikit

Tämän vuoden ehdottomiksi ykkösostoksiksi ovat muodostuneet:




1. Make-Up Forver, Face and body -meikkivoide. Antaa ihon hengittää, sitoo hyvin kosteutta ihoon, hyvin luonnollinen lopputulos mutta toimii myös kasaamalla kerroksia. Ihanan vetisenohut koostumus, levittyy ja pysyy loistavasti ja tämä on samalla about ainoa Suomesta koskaan löytämäni meikkivoide josta löytyi minulle sopiva sävy, ihoni kun on vahvasti oliiviin taittava mutta olen samalla todella kalpea. Ehdoton suosikkimeikkivoide henkilökohtaisessa käytössä viimeiset 3 vuotta, juuri tuon värikartan takia meni ohi Diorista ja Chanelista. MuFea myy merkin oma myymälä Annankadulla Ruttopuiston kulmassa.



2. Benefit, Dr Feelgood -primer. Jos ihoni ainoa ongelma olisi kiiltävä nokka, en tarvitsisi mitään muuta kuin tämän purkin. Väritön mattavoide täynnä vitamiineja, tasoittaa ihon pinnan ja jättää silkkisen tunteen. Itse joudun käyttämään concealeria päälle, ihoni kun on mitä on, mutta kenties jonain päivänä pärjään yhdellä meikkituotteella koko viikon. Benefit tekee paljon muutakin ihanaa, lempihuulikiiltoni ne perkeleet tosin ovat menneet lopettamaan.



3. Fudge, Membrane Gas, ainoa lakka jota viikonloppuisin kaipaan. Käytin aiemmin Tigin Hardheadia, mutta tässä on parempi pintatekstuuri eikä lakka tunnu koskaan tahmealta. Puolimattainen lopputulos, todella järkky pito. Jos kaipaat luonnollista ja liikkuvaa tämän voi jättää kauppaan, mutta rokkisotkunutturat, keesit ja heitot onnistuu. Pomminkestävää tavaraa, kampaus pysyy kunnes sen pesee pois.

lentoon!

Vuokrattiin juuri tämä pikkuinen huvila rannalta, lennot on maksettu ja maaliskuussa tulee lähtö 3 viikoksi Mahelle.


Tarkoituksena oli viettää koko aika veden alla; koralliriuttoja ja valkoista hiekkaa. Voisi opetella surffaamaan. 3 viikon kuluttua kun pysyy jo melkein laudan päällä (kuivalla maalla..) onkin jo tarpeeksi ruhjeita, että tekee taas mieli kotiin.

Ihan oikea loma! Olen skipannut kesälomat ja muut turhuudet lukiosta asti, voisi olla aika ottaa rommit rannalla ja hautautua hiekkaan.

MAC vs ammattillinen puutuminen

Kuva: Alberta Ferretti a/w 09. Tässä on kaikki kohdallaan: täyteläiset kulmakarvat, pehmeä pohja ja marjaiset huulet.

Kun käyttää huomattavasti vapaa-aikaansa kosmetiikkateollisuuden seuraamiseen ja tekee samaa työn puolesta lopun aikaa, henkilökohtainen meikkiyliannostus iskee väistämättä kerran vuodessa. Omaa naamaa on tullut syynättyä suurennuslasin kanssa puutumiseen asti. Lauantai-illan tullessa pitäisi painua töihin; mielellään edes suurinpiirtein edustavan näköisenä.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei vähemmän ole enemmän. Enemmän on enemmän, siisti ja luonnollinen on tylsää. Kun syksy/talven catwalkkuvista löytyi mustikanmustia huulia, vaaleaa mattapohjaa ja dramaattisia silmiä olin aivan innoissani. Noin minuutin ajan. Peiliin katsoessa on alkanut ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että kaikki meikki on liikaa. Ripsiväri on auttamattoman vanhanaikaisen näköistä, ohuinkin pohja liian paksu ja pienikin hippunen silmämeikkiä tätimäistä.



MACin huulipunat ovat ainoa asia josta olen jaksanut innostua talvella. Olen muutenkin MAC-fani; firma on PETA-listattu, hinta-laatusuhde kohdallaan, värivalikoima laaja ja mielenkiintoinen. Hauskasti samaan aikaan tarjolla on trendikkäitä pintoja ja sävyjä, vanhoja klassikoita ja muodista riippumattomia perustuotteita.



Varsinkin huulipunissa värivalikoima on todella kattava. En ole suuri MACin pohjien ystävä, mutta huulipunan hinta ja koostumus on täysosuma. Syksyn mattapunat vietiin käsistä viikossa enkä ehtinyt kahmaista kuin sen mustimman mattamustikan jonka varovaiset suomalaiset jättivät viimeisenä hyllyyn, mutta tuoreehkosta Red She Said -kokoelmastikin löytyy mielenkiintoisia sävyjä, kuten tuo ylläolevan kuvan nimikkopuna.

Pääsin itse yli huulipunafobiasta kun jätin rajauksen kokonaan tekemättä. Vahvat marjaiset värit näyttävät tuoreelta kun pohjustaa ja puuteroi huulet ja ympäröivän ihon huolella ja aloittaa värin levityksen huulten sisäosista ja häivyttää sormilla kohti ääriviivoja, Ferrettin tyyliin ilman vahvaa rajaa. Tämänhetkisestä meikkiallergiastani johtuen yhdistäisin punaiset huulet mahdollisimman ohueen mutta silti ihoon virheet peittävään pohjaan, kevyeen poskipunaan tai varjostukseen ja runsaisiin, luonnollisiin kulmakarvoihin. Pohjaa lukuunottamatta jättäisin silmämeikin väliin kokonaan.

my o my

Acne <3>

Eikös tätä ole jo ikäänkuin odotettu? Elbazin ja Acnen liitto on varmaankin jonkinasteinen match made in heaven. Käyttökelpoista, simppeliä, rentoa. Kelpaisi.

hyviä neuvoja

Yksi parhaista koskaan saamistani pukeutumisohjeista kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:"Älä koskaan laita päällesi mitään mikä ei saa sinua tuntemaan itseäsi entistä kauniimmaksi". Tyhmänsimppeli sääntö josta lipsuminen on kuitenkin tuottanut vain surullisia seurauksia; melkein sopivan värisiä, lähes oikean kokoisia, kutakuinkin istuvia vaatteita. Jos uusi vaate ei saa oloa samantien tuntumaan vähintään 300% hehkeämmäksi, sen voi samantien jättää kauppaan. Oli sitten kyseessä H&M:n 5,90E toppi tai ne ihanan merkkiset farkut jotka näyttävät kaikkien muiden päällä loistavalta ja sinulla vain keskinkertaiselta, turhat vaateostokset ovat nimenomaan turhia. Ihminen tarvitsee sen yhden oikean peruspaidan eikä 20 kappaletta vääriä.



Siispä kun löysin Maailman Parhaan Perustunikan Helsinki10:stä viime kesänä, olisi pitänyt kiltisti viedä pullot, kerätä jokainen kolikko sängyn alta ja ostaa se peruspaita, pari kymppiä hintaa sinne tai tänne. Acnen Babe oli lemppari siniharmaa, pehmeä, istuva ja juuri sopivan mallinen. Koska minulla oli menossa jonkinlainen sekopäinen askeesikausi (mitä hittoa sitten tein taas Helsinki10ssä?? masokismia!), jätin mekko/paidan hyllylle. Seuraavalla viikolla kaduin heti: aina ulos lähtiessä olisi tehnyt mieli vetää päälle juuri se vaate, gladiaattorisandaalien ja pehmeän ison neuletakin kanssa. Kun pääsin takaisin Eerikinkadulle noutamaan uutta rakkauttani, joku muu oli ovelasti ehtinyt vetää välistä. Ja niinhän se menee ettei samaa paitaa tietenkään löytynyt enää mistään. Pariin otteeseen meinasin jopa hatkahtaa eri versioon tai sävyyn samasta tuotteesta, mutta minkäs teet kun se luumu oli liian lämmin ja harmaa liian hailakka..

6kk myöhemmin, tänä aamuna kävin ensimmäistä kertaa Sellossa. Olin noutamassa käytettyä automaattista kosteudensäätäjää terraariooni. Olin aikaisessa ja maleksin Carlingsin ohi; kaupan perältä viimeisestä hyllystä löytyi Babe kahdessa eri sävyssä joista toinen juuri se kaipaamani tumma siniharmaa. Hetken vetosin järkeen ja huonoon rahatilanteeseen mutta rakkaus voittaa kaiken. Loppukuussa syödään sitten taas pizzapaikan mainospaperia, mutta ehkä se on sen arvoista..? Toivottavasti. Myyjällä oli vähän hämmentynyt ilme kun silmät lasittuneina puristin mekkoa tiskillä. Voisi harkita täyttä kotiarestia loppukuuksi etten enää "löydä mitään kauan etsimääni" kuten niitä käytettyjä prätkäbootseja ja pilaa samalla ensi kuunkin budjettia.

Paluu teini-ikään

Helsinki 10n joulumyynti ei sinänsä herättänyt (paljoa) tavallista kummempaa shoppausraivoa, mutta mukaan tarttui kuitenkin sisäistä lasta kutsunut pääkallokaulakoru. Voisi olla paikallaan korjata kameran luukku jotta saisi kuvamateriaalia. Otan ensi viikon projektiksi.

Helsinki 10 on paikka josta mun on paras pysyä muutenkin kaukana. Sieltä ei koskaan lähde matkaan mitään edes etäisen käytännöllistä ja järkevää, ainoastaan ihanaa, sekopäistä ja kallista.

Muutenkin tyylillisesti iski teini-ikä. Kaivoin Dr Martensenit kaapista jo keväällä ja eilen sain käsiini käytetyt Lip Servicen ultaysärit salt'n'pepper -farkut. Vaaleat, pillit ja vahva kuviointi.


Ensi viikonloppuna voisi palata ihan sinne ytimeen ja lähteä kirpparille: http://www.myspace.com/ofeliamarket

kirjoittajasta

Näyttää siltä, että olen alkanut pitää blogia. En ole vieläkään aivan varma miksi. Jos tämä asia selkiytyy matkan varrella, lupaan jakaa sen muidenkin kanssa. Ensisijaisesti ajattelin kuitenkin viihdyttää itseäni. En ajatellut rajata aluetta tuskallisen selkeästi, mainostaa raivoisasti hengentuotoksiani muissa blogeissa tai pitää pakolla yllä kirjoitustahtia. Ajattelin lähinnä lätistä päämäärättömästi minua sillä hetkellä kiinnostavista aiheista ja kenties jonain päivänä alkaa kuvata omaakin materiaaliani, kunhan saisin aikaiseksi huoltaa digikameran. Olen peruslaiska.

Olen aina järjestänyt elämäni ensisijaisesti senhetkisen työn ympärille, harrastukset ja muu sosiaalinen elämä ovat saaneet antaa tilaa. Nyt olen toistaiseksi kahden työpaikan välissä. Teen keikkaa laiskanpulskeasti omalle toiminimelleni ja yötyötä baarissa muutamana iltana viikossa jotta vuokran saa maksettua, mutta omasta näkökulmastani olen työtön (=ilman oman alan stabiilimpaa kiinnitystä). Minulla on kaksi ammatillista koulutusta, pukuompelija ja meikkaaja-maskeeraaja ja vastoin kaikkia odotuksia olen työllistynyt viime vuodet tällä kentällä jokseenkin mukavasti. Muutamaa hyvinalkanutta burnoutia mukaanlukematta pidän työstäni. Eksistentiaalikriisi iskee säännöllisesti ja suunnittelen pyrkiväni lääkikseen jotta voisin liittyä Doctors without bordersiin tai harkitsen muuttoa maalle popsimaan luomuperunoita. Eihän tässä maailmanrauhaa edistetä mutta teen itseni onnelliseksi ja yritän omien pienien puitteitteni sisällä tehdä eettisiä ja hyviksi kokemiani valintoja.

Eli hei vaan.

Olen 26-vuotias Helsinkiläinen "yksityisyrittäjä", musiikin ja kirjallisuuden suurkuluttaja, kroonisesti köyhä, kasvissyöjä, avoliitossa ja taipuvainen jeesusteluun. Jos tuntuu voit elää tämän kanssa, jatka ihmeessä lukemista.